perjantai 18. joulukuuta 2020

Kuplivan maailmani Jouluvinkit

On tullut aika vuoden viimeisen postauksen kera joulusta selviämisvinkkien. Niin se vaan tämäkin poikkeuksellinen vuosi on kohta ohitse. 

Tässä on vinkkejä joulukirjoista, musasta ja TV ohjelmista. Kirjastossakin kerkiää vielä käydä jos niikseen tulee. 

 

Aloitetaan kirjoilla. 


Nämä eivät ole missään paremmuus, julkaisu tai muutenkaan järjestyksessä. 


Ensin esittelyssä tontut.

Tämän kirjan luin vuosi sitten suurella mielenkiinnolla sitä kohtaan mitä muuta tontut ovat kuin jouluun liittyviä. 


Tonttu — Tarua ja totta
Saure, Heikki

ISBN: 9789518581478 


Kustantaja:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019 



Maailma, jonka olemme jo lähes unohtaneet. Tontuista tunnetaan nykyisin lähinnä Korvatunturilla asuva joulutonttu, mutta joulupukin innokkaat apulaiset ovat tonttuperinteen nuorimpia tulokkaita. Vanhan kansan suhde niin kotitonttuihin kuin saunatonttuihin oli vastavuoroinen - tontusta oli paljon hyötyä, mutta loukattuna se saattoi yltyä pahanilkiseksi ja vaaralliseksi räyhääjäksi. Entisaikoina näihin kodin ja pihapiirin pieniin haltijoihin oli siis syytä suhtautua pelokkaalla kunnioituksella. Pohjoinen tonttu-usko on ikivanhaa, ja tontut saattavatkin olla kaikkein vanhimpia suomalaisia jumalia - ja ne vaikuttavat lämäämme edelleen monin tavoin. 


Tämän kirjan luettuani mietiskelin mitenkä sitä on ennenvanhaan uskaltanut iltahämärissä mennä mihinkään sillä matkalla on saattanut kohdata tontun puuhissaan. Tuosta kirjasta selviää myös se missä ja milloin Korvatunturi ja sen asukkaat ovat ensimmäisen kerran tulleet yleisön tietoisuuteen. Lukeminen kannattaa aina.



Mauri Kunnas - Suomalainen tonttukirja 


Suomalainen tonttukirja, juhlalaitos
Klassikkojen klassikko. Entistäkin runsaammin kuvitettu laitos julkaistaan kirjan 40-vuotisjuhlan kunniaksi.
Suomalainen tonttukirja julkaistiin vuonna 1979, ja Mauri Kunnaksen ensimmäisestä lasten kuvakirjasta tuli heti lukijoiden suursuosikki. 40-vuotisjuhlansa kunniaksi Tonttukirjaa on täydennetty kuvilla, joita Kunnas piirsi jo ennen kirjan julkaisemista valmistuneeseen Pikku Kakkosen animaatiosarjaan. Kaikkien ihanien tuttujen tonttujen lisäksi mukana on paljon uusia ja siis vanhoja aiemmin kirjassa näkemättömiä kuvia. Kirjan syntyvaiheista kerrotaan myös Mauri Kunnaksen kirjoittamassa esipuheessa.
ISBN: 978-951-1-34135-2
Äänikirjaa lukee Lars Svedberg. Taidan jouluaattona liikuskella tonttujen maailmoissa ja kuunnella tätä. 


Nyt on pakko sanoa, että teknisten ongelmien vuoksi julkaisussa ei ole kuvia ja lisäksi julkaisun oli tarkoitus olla paljon pidempi, mutta nyt en valitettavasti voi tätä toteuttaa haluamanlaisena. 

Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta. Ooikein Rauhaisaa Joulunaikaa ja Upeaa Uutta Vuotta 2021! 


Tässä joululahja Teille jokaiselle. Tämän soittolistan avulla voipi virittäytyä jouluisiin tunnelmiin. Suosittelen erityisesti kuuntelemaan satunnaistoistolla. Mukana on vanhoja tuttuja lauluja ja myös vähän uudempia tuttujen ja hieman tuntemattomampien artistien esittämänä ja versioina. 


Tässä linkki soittolistaan. 

🎁 🕯 🎄 Kupliva maailmani joulu

perjantai 27. marraskuuta 2020

Podcastperjantai: Tuotannollisista syistä


 Tänään vuorossa podcast, jonka löydettyäni kerroin Ystävälle, että nyt löytyi podcasti, jossa voisin itsekin vierailla ja että kirjoitan jossain vaiheessa blogiin tästä ja jätin hänelle yllätykseksi mikä podi kyseessä. Oiskohan sanalle podcast olemassa mitään suomenkielistä vastinetta? Täytyisi ehkä tarkistaa Googlella tai kysyä Kotuksesta. 



Tuotannollisista syistä on kahden tapahtuma-alan ammattilaisen, Sussen ja Anun, tapahtumateollisuuteen keskittyvä podcast.
Jaksoja voit kuunnella Spotifysta ja Soundcloudista.


Tämä esittely on heidän fb-sivuiltaan. 

Tuo kuva on heiltä ystävällisesti tätä tekstiä varten saatu. Kuvaaja Maria Mihhailova. Kiitokset vielä kerran avusta, sekä upeasta podcastista.




1. ALOITUSJAKSO
Tuotannollisista Syistä -podcastin avausjaksossa Susse ja Anu esittäytyvät ja käyvät läpi tulevaa kautta.

 

 

Oli mielenkiintoista kuulla enemmän tekijöistä ja heidän taustastaan kulttuurituotannon opiskelujen ja työpaikkojen suhteen. Monipuolisia työtehtäviä on tällä alalla aina tapahtuman järjestämisestä itse lipunmyynnissä työskentelyyn, järjestyksenvalvojana oloon ja kaikkeen mitä kuvitella saattaa. 

 

Tässähän on tällainen asia, että kulttuurituotanto tai kulttuurituottaja olisi sellainen työ, jota itse haluaisin tehdä. Olen viime vuosina lukenut aiheesta missä sitä voi opiskella, mutta mutta. Ainuttakaan sokeaa kulttuurituottajaa en tunne saati edes tiedä. Se voipi olla että itsenäisesti en voisi kaikkia työtehtäviä tehdä, koska en tosiaan näe. Vois olla nimittäin meleko tärkeetä keikkaa järjestäessä hahmottaa monia asioita esim. lavan osalta, katsomon suhteen yms. 

Mikäänhän ei estä minua hakemasta alalle opiskeleen, mutta työtehtävät voisivat olla hieman rajatummat kuin näkevällä. Voin tietysti töissäni käyttää avustajaa, mutta ei se oikein käy, että hän toimisi puolestani, koska vastuuhan olisi minulla. 

Minua myös kiinnostaisi perehdytäänkö kulttuurituottaja koulutuksessa mitenkään esim. Erityisryhmiin. 

Yksi iso ongelma, jonka näin keikoilla paljon käyvänä ihmisenä olen vuosien aikana usein todennut on se, että joudun aina erikseen kysymään keikkapaikasta tai festarijärjestäjältä, että mikä heidän lippukäytäntönsä on avustajan suhteen, että joudunko ostaa kaksi lippua, vai riittääkö, että ostan yhden lipun ja avustajalle on ilmaislippu, tai että pystyn todentamaan avustajan tarpeeni esim. Näkövammais-, tai EU Vammaiskortilla. 

Käytännöt vaihtelee paljon ja yksi asia, joka minua ihmetyttää on se, että pyörätuolin tarvitsijan avustajan lipun voi kyllä ostaa esim. lippu.fi:stä tai Ticketmasterista, mutta muiden erityisryhmien lippuja tai siis erityisryhmään kuuluvan henkilön avustajalippuja voi varata vain puhelinpalvelusta tai paikan päältä. 

Tätä on perusteltu väärinkäytösten estämisellä, mutta missä se on sanottu, ettei pyörätuolin tarvitsijan avustajalippua mukamas väärinkäytetä? 

Miltä itsestäsi tuntuisi jos joka kerta musiikkikeikalle mennessäsi joutuisit tiedustelemaan, että pääseekö avustajasi veloituksetta? 

Tästä asiasta tulisi metelöidä enemmän. 

 

 

2. HYVÄÄ YÖTÄ
Jaksossa vieraana Helsingin kaupungin yöluotsi Salla Vallius. Keskustelemme mm. Helsingin yöstä ja yöluotsin työstä.

 

 

Luotsista tulee mieleen merenkulku ja yöluotsista että töitä tehdään öiseen aikaan. 

Yöluotsi ei kuitenkaan työskentele öisin vaan mietiskelee ja suunnittelee kaupungin yöllistä toimintaa yms. On kyllä mielenkiintoisessa työssä ja ilmeisesti ensimmäinen ja ainut yöluotsi Suomessa. Millonkahan Tampereelle saataisiin samanlainen?

 

 

3. JOHTAJUUTTA JA KOKEMUKSIA
Jakson vieraana Flow Festivalin toimitusjohtaja Suvi Kallio. Keskustelemme mm. kehittymisestä sekä johtajuudesta ja sen haasteista.



Flow kuuluu festareihin, joissa haluaisin vierailla. Samaan sarjaan kuuluu myös Tanskan Roskilde. Olen kyllä sen verran vieraillut Roskildessa, että juna on siellä pysähtynyt hetken, mutta se kuuluu eri tarinaan. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen jakso. 



4. TYÖHYVINVOINTIA JA HUPI-ASIOITA
Jakson vieraana LiveFIN ry:n toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen. Keskustellaan mm. työhyvinvoinnista, johon liittyen Jenna on tehnyt viimeisimmän opinnäytetyönsä, sekä tietenkin hupi-asioista!



On valitettavasti pakko tunnustaa, etten ole tätä jaksoa vielä kuunnellut. Taustalla tapahtuu paljon, mutta ne eivät kuulu tähän blogiin. 

Tämäkin on uskoakseni todella kiinnostava jakso tässä nykyisessä tapahtuma-alan ahdingossa. 



5. MONIKULTTUURISUUS JA MAHDOLLISUUDET
Jakson vieraana Monaliiku ry:n hankekoordinaattori Tiia Fehrmann. Jutellaan Monaliikun toiminnasta, Tiian työnkuvasta, mentoroinnista ja mm. siitä millaiset tapahtumat monikulttuurisia ihmisiä kiinnostavat.



Tämä on täysin uusi hanke, josta en ole aiemmin kuullutkaan. Täytynee lukea lisää kunhan jakso on kuunneltu. 



6. KULTTUURIA KAUPUNKILAISILLE
Jakson vieraana Helsingin kaupungin Tiiivistämö -venuen tehotuottaja Tiina Toivonen. Tiinan kanssa päästään kurkistamaan hänen uransa alkuaikoihin, puhutaan paljon myös nykyajasta ja tulevasta sekä siitä, millaista on olla kaupungilla töissä.



Tiivistämö vaikuttaa mielenkiintoiselta keikkapaikalta. En ole siellä vielä itse käynyt ja tämäkin jakso odottaa kuunteluhetkeään. 




Mielestäni on upeaa, että tätä podcastia tehdään näissä nykyisissä vallitsevissa olosuhteissa. Olen myös miettinyt sitä, että minkälaista se kulttuurituottajana olo tulee jatkossa olemaan sitten kun elämme Koronan jälkeistä aikaa. Sikäli mikäli sellainen aika koittaa. 

Tällä hetkellä on niin, että vaikka mielenkiintoisia keikkoja julkaistaan ensi vuodelle niin en uskalla ostaa lippuja, koska epäilyttää toteutuuko ne laisinkaan tai vasta joskus kuukausien päästä alkuperäisistä päivämääristään. 


Oli tarkoitus kirjoittaa tämä teksti kaikista julkaistuista jaksoista, mutta tosiaan elämä ei aina mee niinku. 


Ainakin näkyvyyttä podcastille ja jospa jokunen kuuntelijakin. 


Odotan innolla tulevia jaksoja. Annan podcastille tähtiä 5/5.



Podcastia pääsee kuuntelemaan tästä


Podcastin Facebook löytyy tästä. 

 

Instagram on tässä .

tiistai 24. marraskuuta 2020

Barack Obama: Luvattu maa


Barack Obama: Luvattu maa 

Otava 2020 

ISBN
9789511392767 

Kääntäjät
Kyösti Karvonen; Seppo Raudaskoski; Ilkka Rekiaro

Painetun kirjan sivumäärä 879 

Kansikuva on e-kirjasta, jonka sivumäärä ei valitettavasti ole tiedossani. En Googlella kaikesta salapoliisityöstä huolimatta löytänyt e-kirjan sivumäärää. 



Tämä ei ole kirja-arvio jos sellaista odotit. Tässä kirjoituksessa keskityn epäkohtiin, jotka tulivat esille tämän kirjan myötä sen suhteen etten itse voi lukea painettuja kirjoja. 


Tämä kirja julkaistiin maailmanlaajuisesti 25 eri kielellä 17.11.2020. Minulla oli käsitys, että kirja tulisi lukuaikapalveluihin myös samana päivänä eli Storyteliin, Bookbeatiin yms. Nimenomaan äänikirjana. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olin valtavan pettynyt, koska yleensä kirjat ovat esim. Storytelissä samana päivänä kun painettu kirja julkaistaan tai jo muutamaa päivää aiemmin. Ainoat palvelut, jotka äänikirjaa tällä hetkellä tarjoavat ovat Suomalainen ja Elisa. Äänikirjan julkaisupäiväksi on merkattu tämä päivä. Koetin myös Ellibs-kirjaston valikoimasta varata tätä e-kirjana, mutta jonot ovat melkoiset huolimatta siitä, että kirjasta kuitenkin useampi kappale lainattavissa. 

Äänikirjaa ei ole myöskään Celiasta saatavilla ja kyseinen paikka mainostaa itseään saavutettavuuden asiantuntijana. Äänikirjan pystyi heiltä kyllä varaamaan, mutta voi käydä niin, että kirja on sieltä kuunneltavissa vasta ensi kesänä. Pisimmät tuotantoajat joita Celiasta tiedän on olleet 1-2 vuotta. 

Nythän on niin, että jos haluaisin kirjoittaa blogiini arvion tästä kirjasta. Niin minä en voisi tehdä niin, koska kirjaa ei ole minulle saavutettavassa muodossa. Toki voisin kirjan arvostelukappaleen pyytää kustantajalta e-kirjaversiona, mutta olen ymmärtänyt, että riippuu vähän kustantajasta onko arvostelukappaletta saatavana muussa kuin painetussa muodossa. 

Jos kirjoittaisin vain ja ainoastaan kirjallisuus aiheista blogia niin tässä tilanteessa en olisi samalla viivalla muiden kirjabloggaajien kanssa, koska minulla ei olisi sitä mahdollisuutta kirjoittaa juuri tästä kirjasta, koska sitä ei välttämättä olisi saatavilla sopivassa muodossa. Paitsi jos itse ostaisin e-kirjan, mutta tällaista toimintaa en voisi jokaisen teoksen kohdalla mitenkään tehdä. Jos siis yleinen käytäntö olisi se, että harvasta kirjasta voisin saada arvostelukappaleen e-, tai äänikirjana. Onneksi blogini ei keskity vain kirjoihin, koska silloin olisin aikamoisessa pulassa kun kyseessä olisi uutuuksista kirjoittaminen. 

Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi missään kustantamossa sitä miten toimitaan kirjabloggaajan kohdalla, joka ei voi lukea painettua tekstiä? Eli että miten sellaisessa tilanteessa arvostelukappaleet hänelle toimitettaisi? 

On myös herännyt itselleni kysymys: Onko painetun kirjan lukeminen kulttuurista omimista? Tästä kyseisestä termistä puhutaan valtavan paljon. Lisäksi asiat, joista kohkataan paljon ovat esim. Sukupuolten tasa-arvo ja se, että muun sukupuolisille henkilöille pitää olla omat tilat erinäisissä liikuntapaikoissa ja vastaavaa. Toinen asia mistä kohkataan paljon on saako ihmiset käyttää tuoksuja kun on niin paljon tuoksuyliherkkyydestä kärsiviä. 

Toissa syksynä otin henkilökohtaisessa Facebook profiilissani kantaa tähän sukupuolten tasa-arvo aiheeseen. Sain kommentin, että voi olla oikeasti vaikea tilanne kun on vaikkapa WC:t vaan miehille ja naisille. Vastasin, että tällä ajattelutavalla esim. pistekirjoitusta pitäisi olla enemmän julkisissa tiloissa ja kaikkien paikkojen pitäisi olla esteettömiä ja saavutettavissa esim. pyörätuolilla. Keskustelu loppui välittömästi. 

Aina siis AINA kun puhun vammaisuudesta ja siitä miten meitä tulisi enemmän huomioida niin porukka hiljenee. Se on se yleinen ajattelutapa, että vammaiset maksavat yhteiskunnalle liikaa etc. Meitä syyllistetään myös kaikesta mitä tarvitsemme hyvään ja toimivaan elämään. Lisäksi ajatellaan, että esim. vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelumatkat ovat luxusta. Näinhän se ei ole. Matkoja on yleensä aiiiivan liiian vähän. Vai miltä se tuntuisi noin niinkuin omasta mielestä jos sinulla olisi vain 9 matkaa kuukaudessa? Siis menomatka on 1 matka ja tulomatka on 1 matka. Eli 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, joka on minimimäärä, mutta jota kunnat yleensä vain myöntävät. Enempi matkoja saa jos tietää, että niitä voi anoa, mutta kaikki eivät tiedä ja vaikka tietäisivät ja anoisivat niin eivät saa. 

Tämä oli johdanto tähän seuraavaan asiaan. 

Vallalla tuntuu olevan ajattelu, että kun teillä lukemisesteisillä ja näkövammaisilla on se Celia-kirjasto niin olkaa tyytyväisiä ja käyttäkää sitä. Celiaa ei saisi arvostella, koska se on niin hieno palvelu teille vammiaisille, jotka ette voi ees painettuu tekstii lukee. Miksi teidän edes tulisi saada kirja äänikirjana samaan aikaan kun me muut saadaan se kirja painettuna? 

Tämän suuntaisiin kommentteihin törmäsin kun avasin keskustelun Obaman kirjaan liittyen Celia-kirjaston ylläpitämässä ryhmässä Kirjoja kaikille. Siellä kysyttiin Miksi edes tarvitsisi olla samaan aikaan äänikirjana, miten tää liittyy saavutettavuuteen, väitettiin myös kirjan jo löytyvän Bookbeatista ja keskustelu meni siihen suuntaan mihin keskustelut yleensä menee. Lopetin kommenttien lukemisen kun joka toiseen olisin joutunut vastauksessani vääntämään rautalangasta mitä tarkoitan ja koska Tampereella olen niin avuksi olisi varmaankin joutunut ottamaan vielä raitiokiskon. 

Kirjan julkaisu useassa formaatissa samaan aikaan ei kuulemma ole saavutettavuutta, vaan saavutettavuutta on ympäristöt ja internet sivustot... Ja näinhän se ei ole. 

Saavutettavuus on myös sitä, että voin lukea hehkutetun uutuuskirjan julkaisupäivästä alkaen riippumatta siitä mikä on minulle sopivin formaatti. Näin olisin samassa asemassa valtaväestön kanssa. 

En jaksanut tästä asiasta vääntää ja lopetin kyseisten kommenttien lukemisen ja kun ei Celialtakaan vastausta avaukseeni tullut. 


Vielä tähän loppuun: Minua ei tarvitse syyllistää siitä, etten voi lukea painettuja kirjoja. Olen pettynyt siihen, ettei tämä Obaman kirja ollut saatavilla kaupallisena äänikirjana julkaisupäivänä lukuaikapalveluissa. Raha ei voi tässä olla kyseessä, koska Obama on eri asia kuin Suomessa suomalaisen suomeksi kirjoittama ja julkaisema kirja ja taloudellisen hyödyn maximointi. 

Kun lukemisen saavutettavuutta edistävä taho ei julkaise näin suuresti maailmassa julkaistavaa teosta lukemisesteisille sopivassa formaatissa niin kuka sen tekee?

perjantai 20. marraskuuta 2020

Tuire Malmstedt: Enkelimetsä


 

 Tuire Malmstedt - Enkelimetsä 

Myllylahti 2020

ISBN
9789523561328

E-kirjan sivumäärä 275

 

E-kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitokset tästä. Kuva on Myllylahden sivuilta. 

 

 

 Enkelimetsä on kihelmöivää jännitystä ja koskettavia ihmiskohtaloita tarjoava psykologinen trilleri kuolleen morsiamen kohtalosta. Teos jatkaa kiitettyä ja palkittua Isa Karos -sarjaa.
Kuu näyttää kauniilta.
Mutta se vain heijastaa auringon valoa.
Todellisuudessa se on kylmä ja pimeä.
Kylmä ja pimeä kuin sydämeni.
”Äiti, voiko enkelit kuolla?” Pienen pojan viaton kysymys johdattaa hänen äitinsä lumiseen metsään, josta löytyy puunoksaan hirtetty morsian. Morsian on 20-vuotias Verna Vesterinen, joka oli juuri eronnut sulhasestaan. Isa Karos tiimeineen pitää tapausta aluksi itsemurhana, mutta vähitellen esiin nousee seikkoja, jotka viittaavat henkirikokseen.
Tutkinta kieputtaa Isan vahvasti mukaansa. Osittain siksi, että hän on itsekin tulevan kesän morsian, osittain siksi, että Verna on hänen entisen opettajansa tytär. Työn ohessa hän rakentaa suhdetta Niileksen tyttäreen Aidaan ja kipuilee riittämättömyyden tunteiden kanssa.
Mitä enemmän Isa tutustuu Vernan taustoihin, sitä enemmän hän ihmettelee, mitä on tapahtunut. Verna oli luontoa ja rauhaa rakastava, hiljainen ja kiltti tyttö. Kuka murhasi nuoren viattoman morsiamen? Ja miksi?
Vuonna 1674 Joškar-Olassa Marinmaalla syntyy kahden nuoren rakkaustarina, johon kietoutuvat marilaisten uskomukset ja mystiikka erottamattomalla tavalla.

Tuire Malmstedt (s. 1974) toimii kieltenopettajana ja on aiemmin työskennellyt kääntäjänä ja teknisenä kirjoittajana. Psykologisen trillerin taidonnäyte, Isa Karos -sarjan avausosa Pimeä jää ilmestyi 2018 ja sai Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan. Sitä seurasi vuonna 2019 Mykkä taivas, joka samoin sai erinomaisen vastaanoton.

 

 

Kirjassa kuljetetaan kolmea eri tarinaa. Nykyajassa ollaan vuodessa 2018 Savonlinnassa ja seurataan Isa Karoksen elämänvaiheita ja tutkimuksia. 

Toisessa tarinassa ollaan vuodessa 1674 Marinmaalla kyläyhteisössä. 

Kolmas tarina kertoo lapsuudesta ja perheen ongelmista, sekä sisarusten välisestä suhteesta, jossa tulee esiin mustasukkaisuutta ja tuhoisaa jälkeä. Kohtaus, jossa poika koettaa laittaa sisartaan lähtevän junan kyytiin on aivan järkyttävä. Tämä epäonnistuu, onneksi. 

1600-luvulle sijoittuvaa tarinaa olisin lukenut mielelläni enemmänkin. 


Kirjassa on läsnä luonto, rakkaus ja rakkaus luontoon. Pidän todella paljon luontokuvauksista tässä kirjassa. Hyytävä pakkanen, lumi ja metsä on kaunis yhdistelmä, tosin tässä tapauksessa karmiva. 


Kirja oli luettava yhdeltä istumalta sillä niin hyvin se piti otteessaan. Vetävää kerrontaa, sujuvaa ja upeaa tekstiä. Jännitys pysyi aina viimeisiin lauseisiin saakka. 

Kirjan lopussa selviää aiemmissakin osissa mainitun Isan tyttären Edithin kohtalo, jonka arvelin jossain vaiheessa selviävän, mutta olisin voinut odottaa sitä vielä osan tai parin verran. Tätä tapahtumaa ei pystynyt mitenkään arvaamaan ennalta, vaikka olenkin lukenut aiemmat osat. Olin ttästä todella yllättynyt, kuten myös rikoksen loppuratkaisusta. 

Sellaiset dekkarit on parhaita, joiden juonenkulkua ei voi ennalta arvata ja tämän sarjan kaikki osat kuuluvat niihin. 

Uskon, että saamme jatkossa lukea Isan perhe-elämästä ja onnesta vielä lisää. 


Tähtiä annan 5/5. 


Kirjan trailerin voi katsoa tästä .


 

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Keikalla: Samuli Putro 50 @ Tampere-Talo




 

 11.11.2020. Samuli Putro: Putro 50  @ Tampere-talo 

Järjestäjänä Tampere-talo ja Centralline Entertainment.

 

Kiitos promokuvista Centralline Entertainment ja Kiitos nopeasta vastauksesta sähköpostiini, jonka uskoisin olleen verrattaen harvinaislaatuinen. Luultavasti olen ainoa kulttuuriblogia kirjoittava näkövammainen Suomessa. Kiitos myös kuvien kuvailusta. Tiedostonimissä tai niihin liitetyissä teksteissä oli virhe, jonka havaitsin liian myöhään ja siksi vain julkaisin kuvat tekstin alkuun, enkä ripotellut niitä osaksi tekstiä, joka oli alkuperäinen tarkoitukseni. 

Kuvat on ottanut Leif Väre.





 

 

Viikko sitten olin Tampere-Talossa Samuli Putron 50v keikalla, jolla kuultiin musiikkia kaikilta jo julkaistuilta sekä uudelta vielä julkaisemattomalta levyltä. 

Keikka alkoi kappaleella, jonka viralliseksi nimeksi tulee varmaankin Raahe. Kappale oli siitä erikoinen, että Putro soitti siinä flyygeliä. Oletan kyseessä olleen flyygelin. En erota pianon ja flyygelin sointia vaikka tahtoisin. Olin itse mieltänyt Putron kitaristiksi, joten koskettimien soitto oli yllätyksellistä. 

Pidin valtavasti tästä laulusta. Siinä mainittiin päivämäärä 16.09.1999. Muistelin omaan elämääni liittyneitä asioita tuosta vuoden -99 syksystä, joka oli synkkää ja tyhjää aikaa elämässäni. Minut oli jätetty kesällä ja siitä toipuminenhan jatkuu periaatteessa edelleen, koska en ole kyennyt uutta parisuhdetta muodostamaan. 

Tuo laulu on hieno ja uskon, että siinä käydään todenmukaisesti läpi Putron elämää. Toivottavasti levytetyssä versiossa soi flyygeli tai piano. 

Putrolla on uskomaton kyky kuvata lauluissaan suomalaista mielen ja sielun maisemaa. Onhan hänet niin usein palkittu lyriikoistaan. 

Keikalla kuultiin jousisovituksia kappaleista ja ne toimivat mielestäni hyvin. Itselläni oli kyllä ennakko odotuksena, että siellä olisi ollut bändi soittamassa. Siis niinkuin rockbändi ja yllätys oli aikamoinen kun tajusin jouset. Bändiä odotin vielä siinä vaiheessa kun minulle kerrottiin mitä lavalla on. 

Uusin sinkku Sydän hakkaa ahneesti oli upea kuulla livenä. Glitterin värinen taivas on mielestäni hauska maininta laulussa. Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa. 

Keikalla kuultiin ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa ikinä missään jousisovitus kappaleesta nimeltä Jäniksen vuosi. Jousisovitus oli kirjoitettu ymmärtääkseni automatkalla Treelle. Ammattilaiset osaa hommansa. 

Olet puolisoni nyt kappaletta kuunnellessani tuli mieleen kesä, jolloin kyseinen laulu soi jatkuvasti kaikkialla. Sitä kyseisen kesän onnen ja ilon määrää voin vain muistella. 

Parhaimpia ohjelmanumeroita tuon avauskappaleen lisäksi olivat Totutusta poiketen ja keikan päättänyt laulu nimeltä Älkää unohtako toisianne. 

Väliajan jälkeen kuultiin hieno aikaa käsittelevä teksti. Aika on.... Olisin toivonut, että tekstiä olisi myös avattu ja kerrottu mistä se on. 

Kappaleessa nimeltä Tyttäreni mietin että tarina kertoo artistin suhteesta tyttäreensä, mutta sitten muistin lukeneeni jostakin ettei hänellä ole lapsia. Tuo oli kyllä kaunis biisi. Voisi olla hyvä sinkku julkaisuksi.


11.11.2020. Samuli Putro Tampere-talo



Keikka järjestettiin rajoitetulla yleisökapasiteetilla eli ymmärtääkseni puolet isoon saliin mahtuvasta yleisömäärästä oli tällä keikalla. Oma paikka oli lisäkatsomossa rivillä 1. Saliin mennessä ja salissa oli henkilökuntaa ohjaamassa paikoille ja ihmettelen miksei näin ollen voitu taata sitä, että yleisö pääsee juuri niille paikoille, joille lippu on. Olin rivillä 2, mutta mutta. 


Keikalle annan tästä paikkaselkkauksesta johtuen 4/5 tähteä. 

Olen nähnyt Putron usein livenä, joten ehkä sillä on vaikutuksensa. Zen Cafen levyt ja osa Putron soololevyistä löytyy omasta levyhyllystä. Tykkäsin Zenkkareista jo 90-luvulla. Muistan ekan levyn kappaleista erityisesti Sellan soineen silloisessa radiomafiassa. Kakkos levyltä muistan erityisesti Taksi-biisin, jonka sanoitus oli vuosia myöhemmin niin kovin osuvaa. 

Kolmannelta levyltä muistan sen kuinka Harri soi radiomafiassa kesäkuussa -99. Tykkäsin laulusta heti ensi kuulemalta oman tarttuvuutensa erityisesti kertosäkeen osalta johdosta. Samalta kesältä muistan myös Talon soineen siinä vaiheessa kun jo elin omaa suru-aikaani. Erityisesti sanoituksesta kosketti silloin tämä: "Talo on tyhjentynyt sä otit kaikki tavarasi levyjä myöten." 


Helvetisti järkeä levyltä muistan biisin nimeltä Kannattaako tunnustaa jos pettää, josta haastattelussa mainittiin silloin Anna-Leena Härkösen Akvaariorakkautta kirja. Luin kirjan vuosia myöhemmin kun se löytyi silloisen opiskelukaupungin kirjastosta Härkösen itsensä lukemana äänikirjana. Tätä versiota kirjasta kaipaisin esim. Storyteliin tai vastaavaan kaupalliseen äänikirjapalveluun.

 Lisäksi tuolta levyltä on jäänyt mieleen biisit Tuulensuoja ja Tuhannen kilometrin päässä. 


Vuokralainen levyltä eniten olen kuunnellut nimibiisiä. 


Laiska, tyhmä ja saamaton albumin paras biisi ehdottomasti Uudenvuodenpäivä. 


STOP! on Zen Cafen viimeinen levy ja itselleni niin merkityksellinen, etten voi arvioida sitä tähän. 


Putron soololevyistä Taitekohdassa albumin kappale nimeltä Kuka tahansa kelpaa oli erään vuoden osalta itselläni Spotifyssä vuoden kuunnelluin biisi. Lyriikka on niin hieno. 


Vielä palatakseni tähän keikan teemaan. Yle areenasta löytyy Elämä on juhla. Samuli Putro 50 vuotta kolmen tunnin lähetys, jonka voi kuunnella tästä .  


 

Kaleva haastatteli Putroa otsikolla "Minulle riittää onneksi yleensä se, etten ole onneton". Tämäkin vain tilaajille luettavissa täällä. 

 

Uusin sinkku Sydän hakkaa ahneesti kuunneltavissa tästä .

perjantai 13. marraskuuta 2020

Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä


 Tätä levyä olen odottanut. Sanoin kaverille, että tulen antamaan blogin arviossa 5 tähteä ja kaveri ihmetteli, että hyvä kun et oo vielä ees kuunnellut koko levyä. Sanoin, että suurimmasta osasta biisejä on jo liveversioita Youtubessa, mutta muutama on, joista ei ole ja että tietty albumilla versiot voivat olla erilaisia kuin livenä. 


Uskoin uuden levyn tulevan huomatessani viime vuonna, ettei ekalla levyllä ollut laisinkaan erästä laulua. 

 

Maustetytöt - Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä Is This Art 2020 



1. Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä 


Levyn nimibiisi, jonka kuulin ekan kerran viime vuoden viimeisellä keikallani, jolloin olin katsomassa heitä Vaalassa. Ajattelin silloin, että ompa upea laulu. Sanoitus on kaikessa synkkyydessään hieno. 



2. Ne tulivat isäni maalle 


Kantaaottava biisi. Kappaleeseen tehdyn videon voi katsoa tästä .


3. Taksilla _Vaalaan 


Paljonkohan maksaa taksimatka Helsingistä Vaalaan? Vaalassa tuli tosiaan viime vuoden joulun välipäivinä ajeltua ja ihmeteltyä liekö vaalalaiset niin rikkaita, etteivät tarvitse pankkipalveluja. Kun kyliltä löytyi kaikkea muuta, mutta pankin sijainti piti erikseen netistä etsiä. Tää biisi on vahvasti Leevi & Leavingsmainen. 


4. Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin


"Pidän sinusta, mutten itseäni  siedä. En tarvitse muita. Sinusta en tiedä. Myönnän jos mä lähden sen teen vain itseni tähden." 

Tuo on niin omakohtainen, etten avaa sitä enempää. Tykkään biisin 80-lukulaisesta soundimaailmasta. 


5. Jos jäisin onnibussin alle 

 

"Tuskin kahviloihin kapakoihin meen. Mitä muka niissä enää ilman sua teen? Kirpputoreilla kirjakaupoissa etsin kaiket päivät sanoja jotka mun sisälle jäivät." 

 

Tämä kohta biisistä kuvaa elämääni. Nykyäänhän en jaksa istua baareissa, enkä mielelläni poistu kotoani. Syy siihen on niin ilmeinen, mutta sellainen etten voi sitä tässä avata. Minua ei kiinnosta tutustua ihmisiin enää, koska. 

 

6. Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään  


Tämä oli se ensimmäiseltä levyltä puuttumaan jäänyt biisi. Olen ollut keikalla, jolloin ennen biisin esittämistä yleisössä ollut herrasmies kosi tyttöystäväänsä ja sai myöntävän vastauksen. Tämä oli luultavastikin ennalta sovittu ja olisi hauskaa tietää miten stoori jatkui. Tää on tämän vuoden kuunnelluimpia biisejä. 


7. Äiti älä huoli 


Tässä ollaan osastolla ja tiedän, että tätä tulen kuuntelemaan. "Vieläkin täällä vain aikaani tuhlaan. Taas heitin viimeisen kirjeen pois." "Nyt terapiassa haavojani nuolen vaikka ennemmin tai myöhemmin mä kuitenkin myös kuolen."


8. Tee se itse 


Tämä julkaistiin kesällä sinkkuna ja albumiversio on erilainen. Tavaramarkkinoiden Kevät tästä tulee itselleni mieleen. 


9. Jos vain pääsisin pääsi sisälle


Tässä on sanoitus, josta huomaa, että biisin kirjoittaja tai kirjoittajat ovat Pohjois-Suomesta. "Poltit sillat kun et raitistunut vaan menit lopun luokse jonottaen." 


10. Vuoden pimein yö 


Tässä on jotain niin samaa kun Göden Leeville tekemistä joululauluista. Synkkyys puettuna upeaan sanoitukseen. Tästä voisi hyvinkin tulla joulunajan hitti. 



Albumin voi kuunnella tästä .


Tähtiä tosiaan 5/5. Levy kuunneltu Spotifystä, ostettu iTunesista, sekä Levykauppa ÄX:stä. Hirveästi en voinut biisien sanoituksia avata ja kirjoitella, koska olisin silloin joutunut avaamaan omaa elämääni. 


Kuva on täältä .



tiistai 10. marraskuuta 2020

Enya: And Winter Came....


Tämän levyn julkaisusta on 12 vuotta. Albumi on itselleni tärkeä ja kuuntelen tätä aina näihin aikoihin vuodesta olipa lunta tai ei. Laulaja Johanna Kurkela on maininnut tämän levyn yhdeksi suosikikseen ja oon samoilla linjoilla. 

 

Levy löytyy itseltäni ihan cd-muodossa. Spotifystä kuunneltu tätä varten.


Enya - And Winter Came.... ℗ 2008 ℗ Warner Music UK Ltd. A Warner Music Group Company

 

 

1. And Winter Came... 


Levyn avaa instrumentaali kappale, joka on tyypillistä Enyan levyille. 

Pidän tästä rauhallisesta pianokappaleesta ja tätä kuunnellessa mietin putoavia lumihiutaleita ja sellaista jouluista tähtikirkasta yötä, jolloin lumihiutaleita putoilee, maa on valkoinen ja pakkanen paukkuu. 

Talvi on minulle sellainen ja kyseinen maisema niitä harvoja asioita, joita oikeasti haluaisin nähdä. 

Tämä laulu johdattelee hyvin levyn tunnelmaan. 


2. Journey of the Angels


Enkelten matka tai mitenkä tää tulisi suomentaa. Uskonnollissävytteinen biisi. Tästä piti tulla alunperin joululevy, mutta tulikin talvilevy. 


3. White Is in the Winter Night 


Tämän biisin rytmiin pääsee hienosti mukaan. Laulussa mainitaan mistelinoksat, kynttilät ja lumi, sekä hopeatähdet. Tämä luo hyvin tunnelmaa aattoiltaan. 


4. O Come, O Come, Emmanuel 


Tämä ei sen kummemmin esittelyjä kaipaa. Hyvin tyypillinen Enyan versio kappaleesta. 


5. Trains and Winter Rains 


Olen aina ihmetellyt kappaleen nimeä. Junat ja talvi sateet. Tämä on julkaistu singlenä ja on sillä tavalla merkityksellinen, että Facebookin ollessa verrattaen uusi asia syksyllä 2008. Sain sen kautta tietää, että kappaleen ensi esitys on BBC:llä sillon ja sillon ja onnistuin kuuntelemaan tuon suoran lähetyksen netin kautta. Se oli todella upea kokemus. 

Tästä on myös musiikkivideo, jonka voi katsoa tästä



6. Dreams Are More Precious


Kaunis kappale. Tyypillistä Enyaa. 


7. Last Time by Moonlight 


Talvi-iltain tarinoita. Tuli mieleen nyt kun kuuntelin kappaleen tätä varten. Ajattelin, että tämä kertoo pitkästä talvi-illasta, jonka aikana kerrotaan tarinoita takkatulen lämmössä. Laulussa kuitenkin mainitaan kuinka kävellään kuutamossa ja mietiskellään ettei kukaan tiedä mitä tietä tai millä tavalla rakkaus menee. Tykkään biisin nimestä ja sen herättämistä ajatuksista ja tietty biisistä. 


8. One Toy Soldier 


Yksi leikkisotilas. Tai pitäisikö tämä suomentaa tinasotamieheksi. Tulee mieleen H. C. Anderssenin satu tinasotamiehestä. Tässä kappaleessa olen aina tykännyt siinä olevasta marssirytmistä ja taustalta kuuluvista joulukellojen äänistä ja lopun Happy Christmasday to You toivotus on niin hieno. 


9. Stars and Midnight Blue


Tähdet ja keskiyön sinitaivas. Vapaa suomennos. Ajan kulumisesta, lumen leijailusta, katoamisesta unelmiin ja itseni kadottamisesta sinuun, mutta nyt on tää öinen tähtitaivas.. Vaikeaa sanottaa kappaleen hienoa tunnelmaa. 


10. The Spirit of Christmas Past


Tomorrow will be Christmasday. 


11. My! My! Time Flies! 


Tää on vähän reippaampaa Enyaa. Laulussa kuullaan kitaraa, joka on harvinaista Enyan tuotannossa. Oon aina tykännyt tästä laulusta valtavasti. 

 

12. Oíche Chiúin - Chorale  


Tuttu kappale, joka ei esittelyjä kaipaa. 

 

13. Miraculum 


Tätä kappaletta ei ole cd-versiolla ja tämä on versio tuosta One Toy Soldier biisistä. 

 

 

Albumi saa tähtiä 5/5. Suosittelen levyä kaikille, jotka haluaa virittäytyä talvisiin & jouluisiin tunnelmiin. 

 

Kannen kuva on alunperin täältä 

 

Albumin pääsee kuulemaan tästä

lauantai 7. marraskuuta 2020

Behm @ Olympia Tampere

Behmin albumi julkaistiin syyskuussa. Olen kuunnellut sitä paljon. Ostin keikkalipun välittömästi niiden tultua myyntiin elokuussa, vaikka tiesin artistilta vain ne kolme julkaistua biisiä. Mietin toteutuuko keikka laisinkaan kun Koronatilanne paheni. Toteutuihan se hieman erikoisilla järjestelyillä. Alkuperäinen keikka oli jaettu kahdeksi keikaksi, joille tuli ilmottautua ja näin ollen lunastaa uusi lippu. Ensimmäinen keikka oli klo 17 ja toinen klo 20:30. 

Olin itse tuolla aiemmalla keikalla ja oli kyllä kovin erikoista kun keikka tosiaan alkoi viideltä ja kotona olin jo ennen puolta seiskaa. Normaalistihan tuolloin viiden maissa ruvetaan vasta valmistautumaan keikalle lähtöön. 

Luulin, että yleisöä olisi verrattaen vähän, mutta kyllä siellä porukkaa oli paljon. Istumaan pääsy oli ihanaa, koska aiemmin Olympian keikoilla tämä ei ole ollut mahdollista. 

Show alkoi aikataulun mukaisesti ja biisit kuultiin samassa järjestyksessä kuin ne on levyllä. 

 

Tässä käyn levyn läpi biisi biisiltä ja myös keikan osalta. Levy kuunneltu Spotifystä tätä varten. 

 

 


 

Behm - Draamankaari viehättää Warner Music Finland 2020 

 

 

1. Päästä varpaisiin. 

 

Odotin tämän liveversiota, koska olen kuunnellut tätä valtavasti. Sanoitus on niin upea. 

"Ei auta selitellä vaan koettaa muuttua. Turha eritellä syitä joista suuttua." Se on niin hienosti sanottu. Livenä tämä toimi upeasti bändin kanssa. 


2. Minä vai maailma (feat. Keko Salata)


"Voihan se olla etten nää vikaa itsessäni kun draamankaari viehättää. Tällaisina aamuina kun pää ei pysy mukana mua pelottaa kumpi ensin sekoaa." Pidän tästä sanoituksesta valtavasti. 

Biisissä tosin on se häiritsevä tekijä, että se muistuttaa vuosien takaista hittiä, jota silloin itsekin kuuntelin ja joka oli mielestäni maailman paras biisi. 

Kyseessä on tämä laulu: 


Gotye - Somebody That I Used To Know (feat. Kimbra) - official music video

 

 

3. Yhtä vaille kaksi 


"Ne näkee dekatendin taiteilijan, joka juhliin itsensä hukkaa. Piilotan introvertin vaiheilijan." "on kello kahta vaille yksi taas tää kääntyi selittelyksi ja meitä yhtä vaille kaksi." 

Biisi toimi livenä. Levyversioon en ole oikein päässyt sisälle vieläkään. 


4. Lupaan 


Tämä toimi livenä. Levyltä en ole hirveästi kuunnellut. Sanoitus ei ole niin omakohtainen kuin muutamissa muissa levyn raidoissa. 


5. Unia 


"Pelkäänkö itse pimeää vai sitä etten nää." Tää on hieno lause tällaiselle pimeässä kulkijalle. Sokeana ihmisenä kiinnitän huomiota tuollaisiin näkemisen asioihin ja osaan sarkasmin. 


6. Apokalyptinen häpeä 


Biisin nimi on hieno ja sanoitus on omakohtaisesti katsottuna hieno. Keikalla Behm puhui häpeästä ja häpeämisestä. 

"Onnistumisien määrä näin vuositasolla on muistaakseni pyöreät nolla". 



7. Frida 


Tämä on julkaistu sinkkuna ja ollut radioiden soitetuin. Kappaleen nimestä ensin tuli mieleen tietenkin ABBAN Frida, mutta tässä puhutaankin Frida Kahlon maalauksesta. "kun on pimeä mä meinaan eksyä kun et pidäkään mua kädestä. Nyt joku toinen saa sokeana seuraa sua." 

Tykkään tästä sanotuksesta ja livenä tää oli oikeinkin menevä kipale. 


8. Riipun 


Livevedosta pidin. Sanoitus on hieno ja tämä soi usein päässäni. En voi avata sanoituksen omakohtaisuutta tässä. 


9. Tivolit 


Tämäkin on julkaistu sinkkuna ja keväällä kuuntelin tätä. 


10. Hei rakas 


Tämä julkaistiin vuosi sitten ja on yksi streamatuimpia biisejä koskaan Suomessa. Tää on niin valtavan kaunis. Livenä olisin halunnut kuulla tämän vielä uudestaan. 


Encorena kuultiin kappale nimeltä Solmussa, jota ei levyllä ole, koska se on julkaistu jo aiemmin. 



Levylle annan tähtiä 5/5. 


Levyn voi kuunnella tästä



Kansikuva on Warnerin sivuilta. 

Vaati taas melkoista säätämistä näin ruudunlukijan käyttäjän näkökulmasta tuon kuvan lataus. Jouduin lataa kuvan ensin puhelimeen, josta sähköpostiin, sieltä koneelle ja tähän blogiin. Pääosinhan teen tätä siis yksin. Kuvien kanssa ja ulkoasun muutoksissa mua autetaan. Kuvien kanssa yleensä vain jos otetaan kuvia kotonani esim. jo olemassa olevista omistamistani kirjoista. Keikkakuvia julkaisen Instassa, mutta yleensä omalla tilillä enkä blogin. Mietin pitäiskö sen suhteen tehä muutos, mutta en ole varma tekijänoikeusjutuista. Niin mieluummin keikkakuvia sitten yksityisenä ihmisenä julkaisen kuin blogin nimissä. 

Blogissa oli myös osio tulevista tapahtumista. Olin lisäämässä sinne uutta tapahtumaa, mutta näin Bloggerin muututtua poistin vahingossa koko osion ja se luultavasti vaikutti myös ulkoasuun. 

Tällä hetkellä en pääse Bloggerissa luomaan uusia sivuja blogille. Jos pääsisin niin olisin jo uudestaan luonut tuon tulevien tapahtumien listauksen. 

Yleensä ohjeet ruudunlukuohjelman käyttöön ovat englanniksi ja ohjeiden löytäminen on oma haasteensa. 

Toistaiseksi Blogger toimii jotenkuten ja niin kauan bloggaan kun se ei aiheuta liikaa haasteita ja voin tehä tätä pääosin yksin.

maanantai 26. lokakuuta 2020

Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia

Helsingin Kirjamessut toteutettiin tänä vuonna verkkotapahtumana. Todella kirjava viikonloppu takana. On myös tosi hyvä juttu, että tallenteita voi katsoa vielä parin viikon ajan. Osan ohjelmasta seurasin suorana ja osan katson nyt uudestaan tätä tekstiä varten. Teksti päivittyy sitä mukaa kun ehdin katsoa. Välillä pakko tehdä jotain muutakin.

 

22.10.2020.

 

TrueCrime: Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina


Järjestäjä: Docendo Oy

Ohjelman tarjoaa: CrimeTime
Teemat: Elämäkerrat ja muistelmat, Rikos ja dekkarit
Esiintyjät: Johansson Lauri "Late", Tervo Jouni
Tämän kovemmaksi ja todemmaksi ei true crime eli tosi rikoksista kertova kirjallisuus voi Suomessa enää tulla. Suomen pahamaineisimman rikollisjärjestön perustaja ja kolmesta murhasta elinkautiseen tuomittu Lauri Late Johansson kertoo matkastaan järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen ja pitkästä paluustaan takaisin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Johanssonin elämäkerran on toimittanut MTV:n rikostoimituksen päällikkö, rikoskirjailija Jarkko Sipilä.

 

Katsoin haastattelun suorana ja nyt uudestaan. TrueCrime on nyt kovassa huudossa. Tämä oli kuitenkin todella vastenmielinen haastis. Tästä kuten myös aiemmin tänä vuonna esitetystä Katiska dokumentista tulee vaikutelma, että tekijät suhtautuvat tekemiinsä rikoksiin väliinpitämättömästi ja ikäänkuin ajatusmaailmansa olisi sellainen, että näin on päässyt käymään, että elämässä nyt vaan on tullut tehtyä nämä jutut, että eipä sille voi mitään. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta totean vain etten aio kirjaa lukea. 

 

 

 

Naistenkutsut
 

Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Pakkanen Outi, Ratia Nona
Dekkarikuningattaren herkullinen kuvaus naistenmiehestä, joka päihtyy omasta erinomaisuudestaan, kohtalokkain seurauksin. Max Luotola lausuu kohtalokkaat viimeiset sanansa perjantai-illan prime time -keskusteluohjelmassa. Television ääressä, kukin tahoillaan, ohjelmaa seuraa neljä naista – Jutta, Lotta, Netta ja Ditte. Kaikilla on tai on ollut jonkinlainen suhde Maxiin. Ja jokaisella on hyvä syy päästää tuo sataprosenttinen narsisti päiviltään.

 

Katsoin haastattelun suorana. Kävi ilmi, että kirjailijan toinen suosikki omasta tuotannostaan on teos nimeltä Tarjoilija, pyyhkikää taulu. Täytyisi lukea tuo, koska asetelma luokkakokouksineen on kiinnostava. Toinen suosikkinsa oli Ruohonleikkaaja. Se on mielestäni todella raskas kirja lapsi aiheineen. 

Uusimmasta kirjasta oli tietty enemmän juttua. Palautetta tullut siitä miksei akio ppäähenkilö ollut mukana tässä uusimmassa. Itseäni hänen puuttumisensa ei haitannut ollenkaan ja kyllähän Anna Laine koirineen yhdessä kohtauksessa on. Mietin myös onko pakko päähenkilöiden nimien liittyä aina veteen kun on Anna Laine ja Manna Mela. 

Tämän uusimman olen jo lukenut, mutta se ei jättänyt syvempiä jälkiä. Tosin loppuratkaisua en olisi osannut arvata. Itse luen näitä teoksia välipaloina. En ole suuri fani. En oikein ymmärrä mikä näistä tekee niin suosittuja vuodesta toiseen. 

 

 

Pullopostia Seilin saarelta
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
Teemat
Historia, Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Heikkinen Susan
"Hän ei kadonnut, hänet kadotettiin." Seilin saarelta löytyneet lasipullot johdattivat Susan Heikkisen mielisairaalaan suljetun naisen tarinan jäljille. Millaista oli elämä Seilissä, jonne mieleltään järkkyneet naiset unohdettiin vuosikymmeniksi? Susan Heikkistä haastattelee Katja Kallio.

 

En ole lukenut kirjaa vielä, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen. Seilistä tulee mieleeni Jenni Vartiaisen albumi Seili. En ole tosin koskaan ymmärtänyt miten albumin nimi liittyy kokonaisuuteen. 

 

 Vedenpaisumuksen lapset
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Into Kustannus
Teemat
Romaanit, Science Fiction, Tulevaisuus
Esiintyjät
Isomäki Risto, Wirtavuori Sanna
Risto Isomäen huikea ekologinen trilleri on itsenäinen jatko­-osa hänen tunnetuimmalle kirjalleen Sarasvatin hiekkaa. Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jän­nityskertomus, myös vangitsevan kaunis ja kauhistuttava kuvaus jäätiköistä ja luonnonvoimista. Myyttiset tarinat yhdistyvät eloonjäämiskamppailuun luonnonkatastrofin keskellä. Haastattelijana Sanna Wirtavuori. 


Olen lukenut Sarasvatin hiekan kauan sitten. Täytyy lukea uudestaan ennenkuin voi lukea tämän uuden. 



Lars Kepler: Peilimies
Järjestäjä
Tammi
Teemat
Kansainvälinen kirjailija
Esiintyjät
Kepler Lars, Seeck Max
Lars Keplerin takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Heidän Joona Linna -sarjansa on lunastanut paikkansa pohjoismaisen kirjallisuuden eturivissä. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut sarja on myynyt maailmalla 12 miljoonaa kappaletta.


Tämä oli mielenkiintoinen ja odotettu haastis. Lars Keplerit on luettu lukuunottamatta tätä Peilimiestä, sekä edeltävää osaa. En ole myöskään lukenut loppuun asti Playgroundia, joka ei kuulu tähän Joona Linna-sarjaan. 

Haastattelussa kävi ilmi, että he tahtoisivat tulevaisuudessa, että filmatisoinneissa pääosassa olisi suomalainen näyttelijä. 



Lyriikkakeskustelu: Ruusut
Järjestäjä
Helsingin Kirjamessut
Teemat
Musiikki
Esiintyjät
Levola Lauri, Manner Ringa, Salmi Ronja
Pop-yhtye Ruusut on keräsi jo ensiesiintymisellään täyden festivaalikatsomon, eikä kiinnostutus superyhtyeeksikin kutsutun kokoonpanon ympärillä ole sittemmin laantunut. Virtuoosimaisen musiikin ja intensiivisen lavaesiintymisen lisäksi Ruusut tunnettaan valtavirrasta poikkeavista, persoonallisista sanoituksistaan. Keskustelemassa yhtyeen sanoituksista vastaavat Lauri Levola ja Ringa Manner. 


Tämän katsoin suorana. En tiedä oliko oikea tieto, että tällä lähetyksellä oli vain yksi katsoja. Ruusut oon nähnyt livenä pari kertaa ja tykkään valtavasti Ringa Mannerin äänestä. Olen myös nähnyt livenä hänen projektit The Hearing sekä bändin Pint And We Fall. 

Ringa Mannerin ajatuksia voi kuulla tästä podcastista. 


Oma Ruusut suosikkini on Mä haluun et sä kaipaat mua, jonka voi laittaa soimaan tästä.



Syvän maan juuret
Järjestäjä
Gummerus
Teemat
Romaanit
Esiintyjät
Klingberg Eeva, Tapanainen Jonna
Eletään 1970-lukua. Kun kirjailija Ernest Gray joutuu isänsä kuoltua palaamaan New Yorkista synnyinseudulleen Alabamaan, 1930-luvulla tapahtunut synkkä tragedia palaa vainoamaan hänen mieltään. Mikä sai Ernestin jättämään kotiseutunsa? Klingberg kerii perhesalaisuutta taidokkaasti auki ja lukijan on yksinkertaisesti saatava tietää, mitä 40 vuotta sitten tapahtui. Mihin päättyivät viattoman nuoruuden päivät?


En ole kirjaa lukenut, mutta haastattelu oli niin mahtava, että täytynee perehtyä teokseen. Kirjailijan tausta myös mielenkiintoinen. Ei tule toista vastaavaa mieleen. 



23.10.2020. 



Joulupukin joululoma
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Vanhemmille
Esiintyjät
Kunnas Mauri, Castrén Minna
Mauri Kunnas tavoittaa joulun hengen paremmin kuin kukaan. Joulupukin joululoma on tulvillaan lämmintä tunnelmaa ja hyväntuulista huumoria.

Tästä kirjasta en ollut aiemmin kuullut. Myöskään haastattelussa mainittu laulu 12 days of Christmas ei kuulosta tutulta. Muistan, että pienenä ihmisenä ollessa luin pistekirjoituksella Suomalaisen tonttukirjan, vai onko se Suuri tonttukirja. Se oli tosi jännää mitenkä eri paikoissa oli aina oma tonttu niinkun vaikka riihessä, tallissa, myllyssä ja saunassa. Lukeekohan tontut muuta kuin tonttukirjoja? Sehän alkaa taas olla niiden kohtaamisen aika käsillä. Tontuthan liikuskelee vaikka Korona onkin. Mitenkä muuten sitä tiedettäisiin ketkä on olleet kilttejä. 

Haastattelussa mainittiin myös möhkimispäivä. Se onkin hyvä lisä kaikenlaisiin tarinoista tuttuihin päiviin, kuten esim. Röllin räytymispäivä. 





Kuin kiehuvaan liemeen - Helena Puolakan uskomaton matka keittiömaailman huipulle
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Nemo
Teemat
Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Puolakka Helena, Salmi Virpi
Helena Puolakka on Suomen kansainvälisesti menestynein huippukokki. Hän on nähnyt, mitä on valkoisten pöytäliinojen ja huippuunsa hiottujen annosten takana.


Olen lukenut ainakin yhden haastattelun tästä kirjailijasta. Koetin etsiskellä kirjaa, mutta ainakaan Storytelistä en löytänyt. 


Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gaudeamus
Teemat
Historia, Tietokirjat
Esiintyjät
Stewart Timo R., Haavikko Anna-Liisa
Tätä tarinaa et usko todeksi! Vuonna 1911 salaperäiset kaivaukset Jerusalemissa päättyvät suureen mellakkaan ja kansainväliseen mediakohuun. Myllerryksen keskeltä löytyy suomalainen runoilija Valter Juvelius, joka retkikuntineen etsi alueelta Vanhassa testamentissa mainittua myyttistä liitonarkkia. Haastattelijana Anna-Liisa Haavikko.


Tästä Valtterista en ollut koskaan kuullutkaan saati siitä, että suomalaiset olleet mukana kaivauksissa tuolloin. Kirja ymmärtääkseni tulossa äänikirjaksi syksyn aikana. 



24.10.2020. 



Tulevaisuuden kirjallisuus
Järjestäjä
Kosmos
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Hyppönen Henri, Purokuru Pontus, Auvinen Suvi, Koistinen Olavi
Millaista kirjallisuus on tulevaisuudessa? Miten kehittyvä teknologia ja muuttuva maailma vaikuttavat siihen, miten ja mitä luemme? Entä miten kirjat kirjoitetaan, onko tulevaisuuden klassikkoromaanien takana tekoäly? Millainen kirjallisuus on eettisesti ja ekologisesti kestävää myös tulevaisuudessa? Suvi Auvisen johdolla keskustelemassa Henri Hyppönen (Luomiskertomus – Matkalla luovuuden tulevaisuuteen), Olavi Koistinen (Motivaatiojänis) ja Pontus Purokuru (Mikä liberalismia vaivaa?).



Tämä oli mielenkiintoista ja kauhistuttavaa. Puhuttiin siitä kuinka ensin oli kirjoitettu tekstiä 300 liuskaa ja sen jälkeen annettu se tekoälyn käsiteltäväksi. Tekoäly oli luonut tekstiä ikäänkuin omalla kielellä, joka ehkä muistutti jotain tunnettua kieltä. Lisäksi tekoälyn teksti ei ymmärtääkseni ollut sinäänsä luettavaa tai ymmärrettävää. Tekoäly pystyy esim. yön aikana luomaan tekstin, jossa on miljoona merkkiä eli se olisi noin 650 sivua. Oli puhetta myös siitä tarvitaanko kohta enää kirjailijoita jos tekoäly tekee heidän työnsä. 

Se on sinäänsä kammottava ajatus, että olisi tekoälyn kirjoittamia kirjoja, mutta ilmeisesti sellaiseen tulevaisuuteen on vielä matkaa. Herääkin kysymys, että mihin ollaan menossa ja mitä ihmiset tekevät sillä ajalla, joka heille jää nykytekniikan kehittyessä entisestään? 

Toisaalta kun miettii niin tämänkin tekstin kirjoittamisessa auttaa synteettinen puheääni, mutta tietysti tässä on se, että tämä lukee tekstejä joita haluan, eikä siis ohjaile tietokonetta puolestani millään tavalla. Apple on tehnyt Sirin, jolle voi antaa äänikomentoja ja jolta voi vaikka kysyä mikä on elämän tarkoitus, tai huomisen sää tai mitä päähän pälkähtää. Siri on kuitenkin eri asia kuin ruudunlukija, josta puhuin aiemmin. Itse en käytä Siriä, koska puhelimessa on VoiceOver ruudunlukija, jolla kaikki hoituu. Siristä on myös haittaa ainakin langattomia BT kuulokkeita käytettäessä. Vaikka Siri ei ole omassa puhelimessani käytössä niin onnistuin tässä yhtenä aamuyön hetkenä hereillä ollessa ja kappaletta vaihtaessa soittamaan vahingossa erääseen numeroon. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka olikin viikonloppu. Eli haittaakin näistä ohjailemalla toimivista systeemeistä voi olla. 



Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Pölönen Perttu, Julkunen Timo, Vesala Mirka, Koskinen JP
Äänikirjojen suosion kasvulle ei näy näy loppua. Mutta miten ääniformaatti vaikuttaa tapaamme kirjoittaa, kustantaa ja kuluttaa kirjallisuutta? Tyhmistyykö kirjallisuus tai löytääkö ääni sille täysin uusia yleisöjä? Miltä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa futuristi Perttu Pölönen, kirjailija JP Koskinen, Tammen ja WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen ja Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala. Keskustelun juontaa Sanna Stellan.



Tämä oli odottamani ja koko messujen kiinnostavinta antia. Heräsi kysymys: kun puhuttiin kirjallisuuden lajista, joka erityisesti toimii äänikirjana. Niin miten tällaista voidaan edes ajatella. Eli että toimiiko vaikka tietokirja, dekkari, tai muu kaunokirjallinen teos parhaiten. Haluaisin esittää vastakysymyksen tai väitteen: eli entäs jos ei ole mahdollisuutta tehdä valintaa siitä, että mikä on käyttämänsä formaatti, koska ei voi valita painetun kirjan, e-kirjan tai äänikirjan välillä? 

Tuli sellainen olo, ettei äänikirjaa pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena. 

Nykyäänhän voin valita e-kirjan tai äänikirjan välillä. Aiemmin oli vain äänikirjat ja jos esim. peruskoulussa piti vaikkapa äidinkielen tunnille lukea joku tietty kirja niin saattoi äänikirja olla äänitetty kauan sitten, äänitys olla huonolaatuinen ja lukijakaan ei aina paras mahdollinen. Muistan erään kerran jättäneeni kirjan luvun kesken näistä syistä. En voinut vaihtaa e-kirjaan saati painettuun versioon. 


Celia-kirjasto mainittiin tässä keskustelussa ja ihmettelen mikseivät he lainkaan olleet esillä Kirjamessuilla millään tavalla. Äänikirjoja on ollut myös jo kauan ennen cd-levyjen aikaa. On luettu kelanauhalle, Clark & Smith-kaseteille ja tietenkin C-kaseteille. Lisäksi ymmärtääkseni LP-levyhän on kehitetty nimenomaan lukemisen tallennusta varten. 

Kumpi oli ensin: kirjoitustaito vai se, että istuttiin iltanuotiolla kertomassa tarinoita? Tämä kommenttina siihen kun puhutaan siitä, että vain se painettu kirja on ainut oikea tapa kokea tarina ja lukea. Ainahan tarinat on kulkeneet ja ihminen kuunnellut toisen ihmisen kertomaa tarinaa ja silti sanotaan, ettei äänikirjoja voi kuunnella. Ihme touhua, sanon minä. 


Ääni tarinalle – kertomuksia äänikirjan lukijan työstä
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Pitkänen Jukka, Putkonen-Örn Krista, Heikkilä Pirjo
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Ketkä äänikirjoja lukevat, millaista lukijan työ on ja mitä se vaatii? Suomalaisten suosikkiäänet Jukka Pitkänen, Krista Putkonen-Örn ja Pirjo Heikkilä kertovat äänikirjan lukijan työstä. Haastattelijana Hanna Walldén.


Tämä oli myös niitä odottamiani juttuja. Oli tosi erikoista kuulla lukijoiden puhuvan muuta kuin luettua tekstiä. Jukka Pitkäsestä tuli kokoajan mieleen Komisario Koskinen. Se on jännää, että Suomessa äänikirjan lukijalle vaaditaan tai lukijalla pitää olla kokemusta näyttelijän työstä kun kuitenkaan he eivät saisi näytellä lukiessaan. Ulkomaisia äänikirjoja en ole kuunnellut, mutta siellä ilmeisesti ne ovat hyvinkin näyteltyjä, joten olisi hauskaa tietää kuka on Suomessa päättänyt, ettei lukija saa näytellä. 

Siitä puhuttiin jos yhdessä kirjassa olisi useampi ääni toteuttamassa sitä. Mikähän sellaisen nimeksi tulisi, koska kuunnelma sellainen ei olisi. Olisiko se vaikka äännelmä. 

Oli myös hauskaa haastiksen päätteeksi kuulla lääkkeen ja pakastimen käyttöohje kuin hippunen tieliikennelakia. 



Kun kuningas kuolee
Järjestäjä
Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Backman Elina, Raatikainen Silka
Selvittämätön teinitytön kuolema 30 vuoden takaa vie toimittajan rakkauden ja vaietun julmuuden jäljille. Dekkarisarjan avaus on kuin kirpeä karkki.


Kirja on itselläni vielä kesken ja kuuluu niihin lukemattomiin lukemattomiin tämän vuoden kirjoihin. Haastattelussa kävi ilmi, että teos on saanut Elisakirjan vuoden tulokas palkinnon ja että kirjan käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan ja että jatkoa on tulossa. 

Kirja sijoittuu Hartolaan ja kun kirjailija oli tehnyt taustatyötä ja saapunut Hartolaan oli hän miettinyt kuinka hyvin paikka sopii dekkarille. Hartolahan voisi hyödyntää tätä matkailussaan. Voisi olla kirjaan ja mahdollisesti kirjasarjaan liittyviä kävelyitä sarjassa esiintyville paikoille yms. 

Tätä kirjaa on syytetty siitä, että 80-luvulle sijoittuva osuus ei ole todenmukaista esim. kauppojen aukiolon suhteen. Itse en lukijana välttämättä kiinnitä tällaisiin huomiota, koska haluan nauttia fiktiosta ja hyvin kulkevasta tekstistä. 


Yksi syy miksi haluan lukea tämän kirjan loppuun on se, että Outi Pakkasen messuhaastiksessa hän kehui tätä kirjaa ja oli sitä mieltä, että jatkossakin tulee menestymään tämä Elina. 



25.10.2020. 



Se tapahtui meille – Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gummerus
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat
Esiintyjät
Pakkanen Lea, Pakkanen Santeri, Röman Micaela
Paluumuuttajina Suomeen 1990-luvulla tulleet Santeri ja Lea Pakkanen havahtuivat siihen, että inkerinsuomalaisten historia on vaikenemisen historiaa. Tarve tietää omien sukulaisten kohtaloista johti pitkälle matkalle. Yhden suvun kautta, tutkimustietoon ja arkistomateriaaleihin nojautuen, hahmottuu kuva tuntemattomaksi jääneestä vähemmistöstä. Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaliitteessä täydentävät teosta, joka pohtii vähemmistöjen osaa. Keiden historiaa kirjoitetaan ja muistetaan?


Joitain aikoja sitten luin Hesarista jutun tästä kirjasta ja kiinnostuin. Olen aloittanut tämänkin kuuntelun, mutta tämäkin kesken näinä nykyisinä kirjojen runsauden aikoina. En tiedä mitään inkerinsuomalaisuudesta saati Inkerinmaasta. Minulle tulee mieleen Suomen sukuiset kansat ja Suomea muistuttavat kielet ja kohtaus yhdestä Laila Hietamiehen kirjasta. Kohtauksessa ollaan metsässä ja kuullaan puhetta, siinä siis piilotellaan jotakin ja todetaan, että puhujat ovat vepsäläisiä. En tuostakaan siis vepsäläisyydestä tiedä mitään. Sukulaiskielistä puhuttaessa tulee aina mieleen Alivaltiosihteerin Suomen virallisen ohjelman tunnari, jossa mainitaan mordvankielen prepositiot. Se tunnus taitaa olla ajalta, jolloin intternettiä ei voinut käyttää samoin kuin nykyään ja muistan aina ihmetelleeni, että minkähänlaista kieltä se mordva mahtaa olla. 

Tämä Kirjamessuhaastattelu oli kyllä hyödyllinen ja he kertoivat siitä kuinka olivat ensin ajatelleet kirjaa aivan toisenlaiseksi ja etteivät kertoisi omaa tarinaansa, mutta kustannustoimittajan mielestä oli tärkeää, että heidän tarinansa tulee kerrotuksi. Haastattelusta jäi myös mieleen sana römpöstetty. Mietin minkähän kielen sana tuo on alunperin. 



Suomen Kirjailijaliitto esittää: Äänikirjat ja raha
Järjestäjä
Suomen Kirjailijaliitto
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Kilkku Elina, Vuola Sinikka, Lindstedt Laura
Äänikirjojen suosio kasvaa hurjaa vauhtia, mutta näkyvätkö kuuntelut kirjailijan kukkarossa? Äänikirjoista ja tulonmuodostuksesta Sinikka Vuolan kanssa keskustelevat Elina Kilkku ja Laura Lindstedt.


Painettu kirja tuottaa kirjailijalle noin 3.10 € kappaleelta, mutta äänikirja vain noin 0.67 €. Palkkioprosentti painetun ja sähkökirjan osalta noin 20-25 %, mutta äänikirjan osalta vaihtelee 12-50 % välillä. Useimmissa tapauksissa lähempänä 12 % Nämä tulokset Kirjailijaliiton kyselystä ja kerrottiin haastattelun aluksi, jonka jälkeen kysyttiin haastateltavien ajatuksia. He puhuivat taiteilijan riistosta ja näkyvyyden saatavuudesta, sekä surusta taiteilijan puolesta. Lisäksi siitä kuinka kirjailija kirjoittaa yhtä teosta vaikka usean vuoden ja sitten se on ikäänkuin valmis paketti ja kuinka paljon kustantaja maksaa siitä, että lukija lukee kirjan. 

Esille tuli myös, että äänikirja olis lyönyt läpi vasta vuonna 2019 meillä, koska ollaan pieni kielialue ja vasta nyt on hahmottunut tämä miten tulot äänikirjasta muodostuu. Se ei ole kuitenkaan kirjailijalle välttämättä hahmottunut vieläkään, että maksetaanko esim. siitä kun äänikirja käynnistetään ja siitä jos sitä kuunnellaan tietyn aikaa ja miten esim. kirjan alku vaikuttaa tähän, että onko alku niin kiinnostava, että kuuntelua haluaa jatkaa. Sopimukset vuoden 2019 kirjoista on tehty about vuonna 2018 ja niihin ei ole sisällytetty äänikirjaa välttämättä ja nyt kun vuonna 2020 on ensimmäiset tilitykset tulleet niin aletaan miettiä sitä, että menikö tää tulon muodostus oikein. 

Toinen haastateltava puhui siitä tuleeko kahtia jako ns. äänikirjailijoihin ja painetun kirjan tekijöihin jos siis ymmärsin oikein ja jälleen kerran otettiin esiin tämä, ettei kaikki kirjat toimi äänikirjoina ja että mitä tapahtuu sitten kun toiset toimii ja toiset ei, koska äänikirjan ansiosta kirjan elinkaari on pidempi. Taas kysyn, että mikä määrittää sen mikä toimii äänikirjana ja mikä ei? Celia-kirjaston valikoiman vanhimmat äänitteet taitavat olla 1960-luvulta. Toki ne on tuotu mp3-muotoon, mutta niistä kuulee kyllä selkeästi äänityksen laadun. Näitä samoja äänitteitä on veivattu vuosikymmenestä toiseen ja siellä on paljon kirjoja, jotka eivät tänäkään päivänä ole ns. kaupallisella puolella julkaistu äänikirjana, kuten esim. vanhoja klassikoita. Vaikkapa Tuulen viemää ja Anna Karenina. Tuolloin ovat äänikirjan lukijat olleet mahdollisesti sellaisia, joita on satuttu saamaan lukijoiksi. En tiedä minkälaisia ohjeita vaikkapa 60-luvulla on äänikirjan lukijoille annettu, vai onko annettu niin minkäänlaisia. Heidän lukutapansa on siis mitä on ja jos haluan kuulla jonkun klassikon niin lainaan sen Celiasta, koska minulle ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten se määritetään toimiiko esim. Tuulen viemää äänikirjana vai ei? Ilmeisesti se ei toimi, koska sitä ei ole vieläkään julkaistu Storyteliin tai Bookbeatiin äänikirjana. Silti minulle itselleni se toimii äänikirjana, koska jos Celiaa ei olisi niin minulla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta lukea sitä. Eli mikä tämä on tämä toimimis äänikirjakeskustelu? Niin en ymmärrä. Puhun lukemisen puolesta ja siitä ettei mielestäni missään voida määrittää, että tiettyä kirjaa ei voida tehdä tiettyyn formaattiin. Jos kaupallinen toimija ei äänikirjaa tee niin Celia tekee. Ihmettelen edelleen miksei Celia ollut mukana näillä messuilla ja etenkin näissä äänikirjakeskusteluissa. 

Haastattelussa tuli ilmi uusi asia itselleni eli se, että Karisto myytiin Otavalle, koska Karisto ei pienenä toimijana pystynyt tuottamaan äänikirjoja nopeassa tahdissa. Alustataloudesta puhuttiin kuinka se koskettaa musiikkia, elokuvia, ruokaa ja näitä äänikirjoja, joiden kuuntelu tapahtuu Elisakirjan, Bookbeatin, Storytelin tai muutaman muun vaihtoehdon kautta sitä vastoin kuin ennen ostettiin painettu kirja ja nyt sitten näyttelijä tai kuka tahansa on lukenut sen äänikirjaksi ja tulo muodostuu esim. kuuntelukertojen mukaan. 

Äänikirjaa ei lueta vaan äänikirjaa kulutetaan. Tällaisesta en ole kuullut. Itsehän yhä edelleen puhun lukemisesta. Äänikirjoja tarjoavat alustat keräävät yleisöä, jotta saisivat monopoly aseman ja tekisivät tiliä, jossa ajattelussa kirjailijan palkkio ei ole mikään kysymys. 

Palvelut tarjoavat 14 päivän ilmaisen kokeilun, jonka jälkeen toimivat kuukausimaksulla ja kirjailijat olivat sitä mieltä, että on ankea ajatus että uutuus kirjan voi kuunnella ilmaiseksi, joten kuka sen painetun kirjan ostaa ja lisäksi, että ikäänkuin kirjat olisivat jonkinlaisessa alelaarista, jonka massasta valita haluamansa. 

Haastattelija kysyi miksei markkinoita rakenneta siten, että painetun kirjan kanssa äänikirja tulisi kappalemyyntiin ja suoratoistopalveluihin myöhemmin. Tämä oli kannatettava idea ja vielä muutama vuosi sitten olikin niin, ettei teosta kannata heti äänikirjaksi laittaa, mutta että nyt se on unohtunut kun kirjat on niin hyvin saatavilla. Hesarin arvioissa on nykyään kerrottu kuka kirjan on lukenut äänikirjaksi samaan tapaan tietona kuten kirjan kustantajakin. Minun mielestäni tämä on hyvä asia, koska muutenhan joutuisin kissojen ja Googlen avulla etsimään tämän tiedon. 

Vasta viiden vuoden kuluttua voitaisiin alkaa myydä äänikirjaa halvalla ja kirjailijoiden pitäisi protestoida tätä että äänikirjat on heti kuunneltavissa. Edelleen kysyn, että entäs jos sen painetun kirjan lukeminen ei ole se lukemisen vaihtoehto niin tulisiko minun odottaa viisi vuotta, että kirja olisi kuunneltavissa? 

Kun kirjoittaa äänikirjaa Storytelille suoraan niin sopimus on taloudellisesti kannattava. Elina Kilkku on kirjoittanut Storytel Original sarjan, josta hän kirjoittaa nyt version painettuun muotoon. Äänikirjaksi kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa siten, ettei siihen kannata monia henkilöitä laittaa, koska niin se on helpompi luetuksi toteuttaa samoin kuin teatterissa on halvempi tehdä kolmen hengen näytelmiä kuin suuria musikaaleja. Kirjan sisältöön vaikuttaa valtavasti se mihin formaattiin se tehdään. Kun jos haluaa teoksessa käyttää paljon alaviitteitä ja teoksen olevan monimutkainen niin se ei toimisi äänikirjana... Noh. Celian äänikirjaversioihin alaviitteet on yleensä luettu. Eli ei ongelmaa. 

Haastattelussa tuli ilmi product placement. En tiedä mitä se tarkoittaa. Viimeisenä puhuttiin siitä kuinka äänikirjan lukija tuo oman tulkintansa kirjailijan ja kuuntelijan väliin ja että kuinka tulevaisuudessa voidaan toimia siten, että voidaan valita haluamansa ääni eli vaikka, että Hitler lukee kirjan ja tästä päästiin taas kirjailijan tekijänoikeuksiin ja äänen tekijänoikeuksiin ja halutaanko olla koneiden kanssa tekemisissä niin paljon, että ne arpoo kirjan ja itse valitaan kenen äänellä sen kuulee. 

Eli tällaiseen tulevaisuuteen ollaan ilmeisesti matkalla.



Tapahtuma oli toteutettu hyvin, mutta yksi iso miinus täytyy antaa. Ostin kokoaika lipun kun totesin, että Lucinda Rileyn vierailun lisäksi haluan kuulla muitakin kirjailijoita. Kävi kuitenkin niin, ettei Riley edes esiintynyt Kirjamessuilla ja kyseisestä peruuntumisesta ei mielestäni tiedotettu missään. Lisäksi tein sellaisen huomion, että odottamieni Camillojen eli Camilla Greben ja Camilla Läckbergin haastikset olivat ruotsiksi. Tätä ei mielestäni kerrottu selkeästi. Oli ikävää käynnistää tallenne ja huomata heidän puhuvan itselle vierasta kieltä. Eva Franz ja Lars Kepler oli toteutettu hyvin. Kepler englanniksi ja Franz suomeksi, vaikka hän kirjoittaa ruotsiksi ja luultavasti myös käyttää ruotsia kielenään muutenkin. 



Tulipa kuitenkin koettua kirjamessut ja kultua hyviä keskusteluja erityisesti tulevaisuuden kirjan ja äänikirjojen osalta. Toivottavasti tapahtuma streamataan myös ensi vuonna. Vaikka Koronarajoituksia purettaisiinkin siten, että ensi vuonna pystyttäisiin messut järjestämään liveyleisön osalta niin kokonaan toinen kysymys on haluaako kukaan lähteä sinne väenpaljouteen? Itse en lähtisi. 

Olin kirjamessuilla muutama vuosi sitten kun siellä oli Dan Brown. Täytyisi olla joku hyvä syy, että matkaisin messuille. Jos esim. Diana Gabaldon esiintyisi niin häntä tulisin katsomaan. Ongelma myös on, että täytyy aikatauluttaa päivä hyvin tarkkaan junailun osalta kun ei voi majoittua Helsingissä. Tänä vuonna esiintyjiä oli 400. Vähemmän on enemmän. 



Blogi löytyy myös somesta: 


Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Goodreads

Instagram

Twitter

Youtube 

torstai 22. lokakuuta 2020

Peter Mohlin & Peter Nyström: Viimeinen elämä


Peter Mohlin & Peter Nyström - Viimeinen elämä 

Bazar 2020 

ISBN
9789522799555 

Alkuteos 

Det sista livet 

Suomentaja 

Jänis Louhivuori

E-kirjan sivumäärä 442

Painetun kirjan sivumäärä 525 


 

  Kirjailijakuva Copyright Liam Karlsson. Molemmat kuvat kustantajan sivuilta. E-kirja saatu arvostelukappaleenakustantajalta. 

 

 

Uuden ruotsalaisen dekkarisarjan avaus
Mohlinin & Nyströmin Viimeinen elämä aloittaa uuden ruotsalaisen dekkarisarjan, jonka keskiössä on FBI-agentti John Adderley.
Ruotsalais-amerikkalainen FBI-agentti John Adderley herää sairaalasängystä Baltimoressa kiitollisena siitä, että on vielä elossa. Muutaman sängyn päässä makaa mies, joka vain 24 tuntia aiemmin painoi aseen piipun hänen päähänsä.
Kymmenen vuotta aiemmin Karlstadissa Etelä-Ruotsissa Heimer Bjurwall huomaa tyttärensä kadonneen. Teini-ikäinen muoti-imperiumin tuleva perijätär Emelie ilmoitetaan kidnapatuksi, ja köyhästä lähiöstä kotoisin oleva teinipoika pidätetään rikoksesta epäiltynä. Emelien ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetä, ja tutkinta lakkautetaan tuloksettomana.
Todistajansuojeluohjelmassa Karlstadiin lähetetty Adderley saa Emelien ratkaisemattoman tapauksen työpöydälleen. Avatessaan tutkinnan uudelleen hän käynnistää tietämättään ketjureaktion, joka uhkaa tuoda hänen menneisyytensä Atlantin toiselta puolelta Ruotsiin.
Viimeinen elämä aloittaa dekkarisarjan, jonka päähenkilö on FBI-agentti John Adderley. Traumojensa kanssa painiva, toiselle puolelle valtamerta väkisin sysätty Adderley on persoonallinen lisäys nordic noirin henkilögalleriaan. 





Peter Mohlin (kuvassa vas.) ja Peter Nyström kasvoivat yhdessä ruotsalaisessa pikkukaupungissa ja loivat ensimmäisen rikosromaaninsa kymmenvuotiaina. Työskenneltyään usean vuoden ajan elokuva- ja teatterikäsikirjoittamisen, ohjaamisen ja toimitustyön parissa kaksikko päätti jatkaa siitä, mihin he kouluaikoina jäivät, ja kirjoittaa uuden rikosromaanin.

 

 

Kirja alkoi todella vetävästi joka toisen luvun sijoittuessa vuoteen 2019 ja joka toisen vuoteen 2009. Luvut ovat lyhyitä, joten ajattelin tämän olevan oivallinen kirja josta kirjoittaa arvio. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta kahden päivän aikana. 

 

Kirjan edetessä selvisi, että henkilöitä on verrattaen paljon ja vasta noin puolenvälin tienoilla pääsin todella sisään siihen. Tapahtumapaikkoja on myös paljon, on sairaalaa Yhdysvalloissa, poliisiasema Ruotsissa, sekä paljon puhutettavia menneisyyden tiimoilta, uhrin perhe jota kuvaillaan paljon kuin myös poliisit. Välillä en pysynyt kärryillä siitä kuka tämä henkilö on ja mikä rooli hänellä mahtaakaan olla. Vaikka kirja alkoi todella lupaavasti niin lukeminen osottautui kuitenkin puuduttavaksi ja mietin että eikö tässä ratkaisuun päästäkään. On todistajansuojeluohjelmaa, huonomuistista porukkaa päihteiden käytön vuoksi, kadonnut puhelin, jonka kohdalla mietin kuinka paljon tekniikkka on mennyt eteenpäin iPhone 3 jälkeen, on kaliolta löytynyttä siemennestettä, sekä täysin väärä epäilys tekijästä. 

 

Kirja kannatti kuitenkin lukea loppuun asti. Ratkaisu oli sellainen, jota en olisi osannut arvata millään. Se on aina hyvä asia kirjassa kun ei pysty arvaamaan rikoksen tekijää tai arvaa väärin. Sellaisen juonen kehittely vaatii taitoa kirjoittajalta tai tässä tapauksessa kirjoittajilta - suomentajaa unohtamatta. 

Yli 400 sivua tälle teokselle on pituutena liikaa. Tiivistämisen varaa olisi ollut mielestäni. Kirjan kiitoksissa käy ilmi, että kirjasta oli jo tekovaiheessa karsittu 100 sivua. Varaa olisi totisesti ollut. 

 

Ymmärtääkseni kirja aloittaa sarjan, mutta tuntuu, että en jatka sarjan seuraavien osien parissa, vaikka kirjoittajilta taitoa löytyykin. 

 

Arvio asteikolla 1/5 tähteä on 2/5. 

Suosittelen kirjaa jos todistajansuojeluohjelma ja vaihtuvat tapahtumapaikat kiinnostaa, sekä jos tahtoo lukea tekstiä uusilta tekijöiltä. 



Muita huomioita: 


Luen E-kirjat Adobe Digital Editions ohjelmalla tietokoneella. Tarkemmin sanottuna ruudunlukuohjelma lukee tekstin tietokoneen näytöltä eli käytännössä kuuntelen myös e-kirjan, tosin erona äänikirjaan on se, että tietokoneen tai iPhonen ruudunlukija puheääni on monotoninen puhesyntetisaattori. Varsinaiset äänikirjathan ovat ihmisten lukemia, joten niissä voi olla äänen värin vaihteluja yms. E-kirjassa olen nimenomaan tekstin äärellä en ihmisäänen lukeman tulkinnan. 


Pari huomaamaani ongelmakohtaa: Adobessa tekijänoikeus syistä ei voi kopioida mitään. Sen vuoksi tässä tekstissä ei ole henkilöiden nimiä muuten kuin kustantajan esittelyosuudessa, joka kopioitu heidän sivuilta. En voi tarkistaa henkilöiden tai paikkojen oikeaa kirjoitusasua mistään. Voisin toki kirjoittaa haluamani sanat siis vaikkapa henkilön tai henkilöiden nimet siten, että kävisin nimen merkki kerrallaan läpi ja kirjoittaisin muistiin, mutta pidemmän päälle tämä on todella hidasta puuhaa ja melkoista pientä piperrystä. Eli käytännössä olen samassa asemassa kuin he, jotka sanoo, ettei äänikirjoista voi tarkistaa oikeinkirjoitusta yms. 


Toinen asia, johon kiinnitin huomiota ja joka on kyllä todella merkittävä oli se, että alunperin minun piti saada tämä arvostelukappale äänikirjana, mutta kyseinen sivu, josta olisin kirjan saanut ei toiminutkaan niinsanotuilla apuvälineillä. En päässyt lataamaan kirjaa, koska ruudunlukuohjelma ei lukenut kaikkea sivuilta eli juurikin tuo lataus painike oli ruudunlukijalla saavuttamattomissa vaikka kokeilin eri selaimia, eri ohjelmia ja myös eri laitteita tähän. Onneksi e-kirjan osalta homma toimi. Käytän internettiä jatkuvasti ja itsenäisesti. Tulevaisuuden kannalta sitä tietysti toivoisi, että antamani palautteen pohjalta kyseinen sivu korjattaisiin, jotta jatkossa arvostelukappaleiden lataus myös äänikirjana olisi mahdollinen. 


Kolmas asia johon kiinnitin huomioni oli, että koska tuo äänikirjan lataus ei toiminut niin käytännössä se luultavastikin tarkoittaa sitä, että tämä on ensimmäinen Suomessa koskaan julkaistu sokean henkilön kirjoittama kirja-arvio arvostelukappaleena saadusta kirjasta. Sillä jos tällainen arvio olisi aiemmin kirjoitettu niin siinä olisi luultavastikin kiinnitetty huomiota lataus ongelmaan kirjan itselle hankkimisen vaiheessa, mutta koska tämä ongelma on yhä olemassa niin oletan sen johtuvan siitä, että ruudunlukijaa käyttävät henkilöt eivät ole näitä arvostelukappaleita aiemmin hommanneet. Ihmettelen asiaa, koska aika moni näkövammainen ymmärtääkseni lukee paljon ja osa on myös varsin hyvin kirjallisen ilmaisun taitavaa porukkaa. 



Tämä oli hyvää harjoitusta tulevaisuuteen. Jatkossa tiedän paremmin mitä asioita tulee huomioida arvostelukappaletta lukiessa. 

 

Parasta aikaa Helsingin kirjamessut ovat käynnissä, joten ajattelin tämän päivän olevan siksi oivallinen julkaista tämä arvio. Tämä päivä on itselleni merkityksellinen myös muulla tavoin. Vuosipäivän kyseessä ollessa sitä miettii onko tehnyt elämässä oikeita valintoja. Tämä päivä on parisuhteen alkamisen vuosipäivä. Aikaa on kulunut. Se tapahtui viime vuosituhannella. Olen onnellinen rakkaudesta, siitä että sain olla rakastettu, rakastaa ja niin kiitollinen kaikesta. Minut jätettiin, johon liittyy kolmas osapuoli. Menetyksen pelko on niin suuri, etten ole kyennyt parisuhteeseen sen jälkeen. Olen kuitenkin päässyt tähän pisteeseen. Elän hyvää ja onnellista elämää sikäli kuin mahdollista. Olen myös pettynyt pahasti ihan ystävyyssuhteissakin ja tämä Korona-aika ei haittaa minua siltä osin, ettei ihmisiä voi kohdata. Surullista on, että on joukko ihmisiä, jolle minua ei ole olemassa. Kaikkein eniten sillä petetään omaa itseä, koska itselle tulisi olla rehellinen. Suru antaa voimia vaikka se ei jokapäiväisessä elämässä tunnu. Surua se tyttö kantaa on nimeltään yksi hiljattain julkaistu kirja. Hyvä nimi kirjalle. Minulle on myös kerrottu etten osaa mitään ja etten ole mikään. Päätin kauan sitten, että joku päivä vielä näytän koko maailmalle ja tänään se päivä on. On uuden luomisen ja uuden alun päivä. Luen ja saan kirjoittaa lukemastani. Tiedän ettei lähipiiristäni poistuneet pystyisi itse samaan. Tänään on hyvä päivä ja jatkossakin julkaisen arvioita kustantajilta saaduista arvostelukappaleista. On niin paljon tehtävää, etten ehdi suremaan asioita, joita en voi muuttaa. Minäkin olen vain ihminen virheineni kuten kaikki muutkin. 



Tämä on monipuolinen kulttuuriblogi, joten listaan tähän alle levyjä, joita kuuntelin lukemisen aikana. Niitä pääsee kuuntelemaan klikkaamalla nimeä. 



Mariah Carey - The Rarities

Graaf - Graaf Sisters

Shania Twain - The Woman In Me (Super Deluxe Diamond Edition) 

Steps - The Last Dance  

 

Blogia voi seurata myös somessa. 

 

Blogit.fi 

Bloglovin

Facebook 

Goodreads

Instagram

Twitter  

perjantai 16. lokakuuta 2020

Perjantai: Punainen ovi avautuu

Viikko sitten avautui Punainen ovi kun olin Minjan levyjulkkareissa Tampereen G LiveLabissa. Punainen ovi on Minjan kolmas levy, joka julkaistiin pari viikkoa sitten ja oli viime viikolla radio Helsingin viikon levynä. 

Minja käyttää artistinimenä nimeä M. Hirveän hankalaa sanoa, että olin Ämmän keikalla. Niin olen itse tullut päätökseen, että jatkossa puhun Minjasta enkä Ämmästä. Sitä sanotaan, että sydämeen mahtuu vain yksi ämmä tai Ämmä. Siis m tai M. 

 

Oli hienoa käydä keikalla, jossa oli huomioitu turvavälit. Oli pöytiin ohjaus ja juomia pystyi tilaamaan G LiveLab sovelluksen kautta. Kyseinen sovellus ei ole vielä kaikkein saavutettavin, josta olen antanut palautetta ja se on huomioitu siten, että jatkossa parannuksia ois tulossa. Kyllähän sitä mietti, että mennäkö keikalle kun K riehuu enenevissä määrin, mutta olin ostanut lipun jo heti kun huomasin tämän keikan. Halusin levyjulkkareihin. Muutenkin artistit joita seuraan niin pyrin käymään jokaisella heidän Tampere keikallaan. Joskus on myös vaikeus valita ja kun ei voi olla useassa paikassa samaan aikaan. 

 

Keikalla kuultiin biisejä jokaiselta albumilta. Biisit on niin erilaisia livenä kuin levyllä. Keikoilla on bändi - levyillä paljon elektronista äänimaisemaa ja maalailua. Laulun lisäksi Minja soittaa poikkihuilua. Useassa biisissä on teemana vesi tavalla tai toisella ja myös luonto muutoinkin. Vesi aiheisia biisejä on Lampi, Sillat, Puhu mut pyörryksiin ja Korallien alle.

 

Keikan aikana ilahduttivat Kainuun murteella puhutut välispeakit. Siitä tullee aina turvaisa ja kotoisa olo. 


Tarvis kirjotella huomioita keikan aikana, jotta vois välittää tunnelmaa myös blogiin. Keikat on kuitenkin niin energisiä kokemuksia. I'm alive when I watch on the stage. Elossa oon keikalla käydessä ja muina aikoina sitten vaan oon hengissä. 



Levyn eka biisi on nimeltään Menya zovut Minja. Kappale kuulemma kirjoitettu unen pohjalta. Itse kappaleesta ajattelin että liekö artistin juuret enempikin idässä. Biisi on mielestäni todellasynkkä ja surullinen. 



Toisena lauluna levyllä on Punainen ovi. Se on varsin menevä biisi ja erityisesti keikalla odotin sitä. Se kuultiinkin toisena kappaleena. 

Musiikkivideon voi katsoa tästä.


Kolmas raita nimeltä En koskaan on mielestäni jotenkin elokuvamainen. 


Neljäs biisi Se tuli mua vastaan on julkaistu singlenä. Kyseinen kappale ei kuitenkaan oikein vieläkään avaudu itselleni. 


Viides biisi Se mikä olin on todella kaunis lyriikoiden ja toteutuksen osalta. 


Kuudes biisi Korallien alle. Ollaan taas vesi teemassa. "Kirjoitan sun elämän uudestaan. Itseni siihen sijoitan. Se on täynnä merellistä tunnelmaa. Vedeksi muutut kun katsot aaltoja kyllin kauan." Tuo on mielestäni hienosti sanottu. 

Kumpa voisikin kirjoittaa toisen elämää uusiksi ja itsensä siihen sijoittaa osaksi tarinaa. 




Seitsemäs laulu on nimeltään Molekyyli. Sanoitus on mielenkiintoinen ja tykkään myös kappaleen toteutuksesta. Jos ymmärsin oikein keikalla niin levyä tehdessä pohdinnassa on ollut uudesti syntyminen. Se kuuluu mielestäni levyn lyriikoissa vahvasti. 



Kahdeksas biisi nimeltä Tämä päivä. Upea laulu jossa kuvaillaan elämän kiertokulkua ja tämä kannattaa kuunnella hyvillä kuulokkeilla, koska elektroninen tausta on niin monikerroksinen monin paikoin. On rumpujen räminää, avaruudellista soundia ja jossain kohtaa myös soitin, josta en ole varma mikä se on. Muutenkin suosittelen levyä kuunneltavaksi kuulokkeilla, jotta kappaleiden monikerroksiset elektroniset maisemat avautuvat. Esim. levyn avaavassa kappaleessa on paljon sellaista minkä erottaa vain kuulokkeilla kuunneltuna.


Levyn päättää instrumentaali nimeltään Anatta. Tämä laulu avasi keikan ja kävi ilmi, että tuo nimi tarkoittaa minuutta. 



M - Punainen ovi 

Solina Records 2020 

 

Levy kuunneltavissa tästä.

 

 



Kuunneltu Spotifystä tätä tekstiä varten. Keikalta ostin kassin nimi teemaan sopien ja levyt ovat myös omia ostoja aiemmilta keikoilta. 






 

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Keskiviikko: Kaupunkikulttuurin käsikirja

Tänään esittelen radiosarjan, johon törmäsin Facebookin Kuuntelijaklubi-ryhmässä. 

Sarja on nimeltään Kaupunkikulttuurin käsikirja. 

Kiinnostuin itse tästä sarjasta heti jo pelkän nimen perusteella. Oma identiteettini on kaupunkilainen. Tämän vuoden alussa kun suosikki kanavani Radio Helsinki alkoi kuulua myös Tampereella ihan radiosta eikä vain netin kautta toistettuna. Niin ajattelin, että tämän lähemmäs hipsteriyttä en enää pääse. Opiskeluaikoina Espoossa Ystäväporukan kanssa kokoonnuimme perjantaisin yleensä minun silloiselle kämpälleni ja kuuntelimme ohjelmaa nimeltä Paskalista. Kahvin juonnin ja internet selailun lomassa kommentoimme yhteisvoimin Paskiksen biisejä ja Ari Peltosen tapaa ilmaista itseään. Oi aikoja, oi tapoja. 

Tätäkin kirjoittaessa taustalla soipi mikäpä muukaan kuin radio Helsinki. Se soipi sekä keittiössä, että tässä yhdistetyn olo-, & makuuhuoneen puolella. Välillähän kodissani tosiaan raikaa useita eri musiikkeja samaan aikaan. Keittiössä soi lähes poikkeuksetta radio Helsinki, olohuoneen stereoista saattaa samaan aikaan soida Yle radio 1, puhelimesta voi olla soimassa soittolista Spotifyn, Youtuben, Youtube Musicin, Deezerin, Napsterin, Tidalin tai omien iTunes ostojen kautta. 

Yleisin tilanne kuitenkin se, että langattomissa kuulokkeissani pyörii kirja tietokoneelta, samaan aikaan seurailen radiosta puheohjelmaa, puhelimesta saattaa soida joku uusi albumi julkaisu ja keittiössä soida hiljaisella radio. 

Näin kauas päästiin pelkästään vuosituhannen alun muistoista, sekä omasta kaupunkilaisuus määritelmästä. 

Kaupunki on jännä sana. Aikoinaan kaupungissa käyminen tarkoitti itselle Kajaania. Paltamo Citystä sinne on sen verran matkaa, että omanlaisiaan reissuja nekin. Itsehän viihdyin Kajaanissa myös pitkiäkin aikoja tai pitäskö sanoa, että Kajjjaanissa. Siellä olikin aikoinaan kaikenlaista viihdykettä ja viihdettä. 

Tampereelle muutettuani sanasta kaupunki tuli tarkoittamaan lähipiirissä sitä, että tullaan kaupunkiin kauempaa. Itsehän olen asunut tässä keskustassa tai sen tuntumassa lähes kaikki nämä vuodet. Se on muuten iskelmä. Siis Kaikki nämä vuodet. 


Parhaita puolia kaupunki asumisessa on myös se, että on esim. Foodora ja Wolt, jotka tuovat ravintolaruuan kotiisi. Se on kyllä niin mahtavaa kun voi kesken intensiivisen kirjoitussession tilata haluamansa lounaan suosikki raflasta tai kahvilasta. Ei tarte lähteä mihinkään ja ruokailtua voi jatkaa kirjoittamista. 

Tokihan kirjoittaa voi missä vaan, mutta ainakin tällaiseen pidempään tekstiin tarviin pöytäkoneen ja muutenkin rauhaa. 


Tällä viikolla vietetään asunnottomien yötä. Olen etuoikeutettu koska minulla on kaunis koti urbaanissa kaupunkiympäristössä. 


Josko nyt esittelisin sen radiosarjan 




Miten skeittari tarkastelee kaupunkiarkkitehtuuria ja mistä skeittitemput opitaan? Entä miksi yleisiä korttelisaunoja alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla, ja mitä yhteistä on kaupunkiviljelyllä ja tuberkuloosilla? Sarja ottaa selvää, minkälaisia kulttuuri-ilmiöitä urbaani ympäristö on vuosien saatossa synnyttänyt, ja mitä luovaa kaupunkien kaduilla kehittyy nykyään. Toimittaja Emma Vainio, äänisuunnittelija Laura Koso ja Emma Vainio, tuottaja Sari Siekkinen.


Sarja kuunneltavissa areenassa ja itseäni viehättää se että jaksot ovat alle 20 minuuttisia. Sopivan mittaisia nyky kuuntelijalle. 


Sarjaan pääsee tästä .


Esittelen tässä osan sarjan jaksoista. 




Uusi urbaani kulttuuri venyttää sääntöjä – ja koko kaupunki on ravintola!



Nykyisin kaupunkien kaduille ilmestyy säännöllisin väliajoin loppumattomia kirpputoripöytämeriä ja kotitekoisia muffinssikioskeja. Vielä vuosituhannen alussa yhteisöllinen, urbaani toiminta oli paljon pienimuotoisempaa. 2010-luvulla syntyneet Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma ovat saaneet alkunsa nuorten kaupunkilaisten ideoimana, sääntöjä hienovaraisesti venyttäen. Ohjelmassa ovat mukana tuottaja ja kaupunkiaktivisti Jaakko Blomberg, kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää sekä tuottaja Tanja Jänicke. Toimittajana on Emma Vainio.



Nämä tapahtumat ovat tuttuja itselleni. Illallinen taivaan alla on herättänyt enemmänkin kiinnostusta. Ravintolapäivästä olen kuullut positiivisia kokemuksia, mutta tapahtuman ollessa aktiivisimmillaan elämäni täyttivät muut asiat kuin se, että oisin käyttänyt aikaani vierailemalla vain hetken auki olevissa paikoissa. 

Siivouspäivästä on kokemus, että toissa vuonna olisi lähistöllä jotain siihen liittyvää ollut, mutta jotenkin meni ohi. 

Illallinen taivaan alla vaikuttaa mielenkiintoiselta ja onhan tässä Koronan riehuessa kyllä tullut erinäisiäkin illallisia virtuaalisesti vietettyä. 




Bravo! Kadulla yleisö syntyy hetkessä



Reilut sata vuotta sitten Suomessa elettiin katusoittajien ja -esiintyjien kulta-aikaa. Pohjois-Eurooppaan vaeltaneet italialaiset posetiivarit ja haitarinsoittajat toivat kansainvälistä väriä isoimpien kaupunkien kadunkulmiin. Miksi kadulla esiintyvä taikuri asettaa esiintymisalueensa ympärille maahan ketjun? Mistä katusoittaja liikuttuu? Miten korona on vaikuttanut katuesiintyjiin?
Emma Vainion haastateltavana taikuri Markus Tervon, sirkustaiteilija Pekka Laamasen sekä katusoittaja Timo Päivänsalon.



Kuka tahansa voi soittaa missä tahansa mitä tahansa. Tästä jaksosta tuli mieleeni vuosien takainen tilanne. Oltiin kirjastossa ystäväporukalla ja siellä joku soitti flyygeliä tai pianoa. Yksi meistä meni keskeyttämään soiton ja soitti itse. Se oli pysäyttävä hetki. 

Suomea taisi vuosia sitten Euroviisuissa edustaa Pihasoittajat. En muista heidän kappaleensa nimeä. Tuli vaan mieleen tuosta katusoitosta. 

Posetiivista tulee mieleen Kiljusen herrasväki. Taisivat pojat seurailla posetiivaria tai tavalla tai toisella päästä itse sitä soittamaan. Posetiivia en ole koskaan päässyt tutkiskelemaan eli en oikein tiedä minkälainen kapistus se on. Kauko Helovirta lukee hyvin Kiljusia. 

 

 

 

Kun kulkutauti uhkaa, puhdasta ilmaa haetaan puistosta 



Keskiajan kaupungeissa ei ollut vielä lainkaan puistoja. 1800-luvulta alkaen viheralueiden rooli kaupungeissa on saanut lukuisia uusia merkityksiä. Miten puistojen raikas ilma liittyy koleraan, ja miksi puistoissa ei aluksi saanut urheilla? Voiko kaatopaikka muuttua lumovoimaiseksi luontoretkeilykohteeksi? Kysymme tätä luontopuutarhuri Jukka Toivoselta. Entä miten korona on vaikuttanut puistojen merkitykseen kaupungissa? Toimittajana on Emma Vainio.



Itselleni tulee puistoista mieleen kartano ja niiden hoidetut puistot. Lisäksi tulee mieleen Maria Eräsen Ratsulomalla Ranskassa kirjan kohtaus, jossa tytöt menevät majatalon vanhaan puistoon ja löytävät sieltä poni patsaan. Kyseinen kirja jatko-osineen teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että yhä edelleen tahtoisin asua Bretagnessa. Siis ei, en ole koskaan siellä asunut, mutta ratsumajatalo teki niin vahvan vaikutelman, että luen kyseiset kirjat kerran vuodessa vähintäänkin ja haaveilen Bretagnesta ja erityisesti niistä parantavista kivistä, joilla on oma roolinsa sarjassa, kuten myös sillä jo mainitsemallani patsaalla. Sellainen suojelusponi olisi kyllä mahtavaa olla olemassa. 


Tampereella kun ollaan niin tietty Hämeenpuisto on tuttu, kuin myös Emil Aaltosen puisto. Tässä kotini lähistöllähän on tuo Aleksanterin kirkko ja sen puisto, joka siis on hautausmaa, mutta josta kuitenkin kuljeskellaan ihan päivittäin. Haudat ovat vanhoja siis 1800-luvulta. Aiemman kotini ikkunasta kyseinen paikka näkyikin. Joltiseenkin kolkkoa kulkea tuon hautausmaan läpi, mutta sehän sijaitsee tuossa, koska aiemmin oli kaupunki niin toisenlainen. 

Hyvä kun ihmiset on näin Korona aikaan liikuskelleet enempi luonnossa ja ehkä myös se on saanut ajatuksia siihen suuntaan kuinka tärkeää luonnon säilyttäminen onkaan. 

 

 

 

Hermostuttaako - mene siirtolapuutarhaan!



Tämäkin on yksi sarjan jaksoista. Jostain syystä osan kuvailevaa tekstiä en löydä mistään. 

 

 


Siirtolapuutarhat ovat itselleni vieras asia. Tässä ehkä tulee esille se, etten alunperin ole kaupungista. Ilman Googlettamista ajatukseni on, että sulla on se puutarha ja jonkinlainen asumus siellä ja olet osa yhteisöä. Vähän niinkun mökillä olisi, mutta ei sinnepäinkään. 

Nämä ajatukset siis ilman Googlea. 

Tulee mieleeni kirja nimeltä Siirtolapuutarhan varjoissa. Taisi olla dekkari, mutta ilmeisen vaisu lukukokemus kun ei herätä muistikuvia nimen lisäksi. 

 

 

 

Miksi kollektiivinen hikoilu kiehtoo taas kaupunkilaisia? 



Suomen ensimmäiset korttelisaunat perustettiin 1800-luvun lopulla, sillä kaupunkilaiskodeissa ei ollut kylpyhuoneita. Käymme sahaamassa polttopuita Helsingin Sompasaunassa, jonka ulkokatoksessa on piano kenen tahansa soitettavaksi, muttei pukuhuoneita eikä yhtään varsinaista työntekijää. Lisäksi käydään Tampereella Rajaportin saunassa, joka on Suomen vanhin yleinen sauna. Haastattelussa Sompasaunan pitkäaikainen aktiivi ja rahastonhoitaja Wilhelm Björkqvist sekä Pispalan saunayhdistyksen puheenjohtaja Ari Johansson. Toimittajana on Emma Vainio.



Täytyy myöntää, etten ole kaupunkisaunoissa saati yleisissä saunoissa vieraillut. En maksa saunasta, haluan päästä saunomisen yhteydessä myös järveen ja mieluummin rennosti läheisten kanssa saunottelen. Yhdessäkään asunnossa ei ole ollut saunaa. Siis sen jälkeen kun muutin omilleni. En maksa saunasta tosiaankaan. 



Jaksojen kuvaukset on areenasta. En jaksanut yksitellen linkittää joka jaksoa, koska se on melko iso töistä. Käytännössä vain maalaa, kopioi, liitä, käytä, mutta näppäimistöä käyttävälle siinä menee paljon aikaa. 



En tähänkään tekstiin saa haluamanlaisiani otsikoita, joten olen koettanut hoitaa saman asian rivivälejä tehostamalla. 




Nyt ei muuta kuin Kulttuuripainotteisia kuunteluhetkiä!




Blogi löytyy myös näistä kanavista: 


Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Instagram

Twitter




Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

      Johanna Sinisalo - Ukkoshuilu    Otava 2021    Äänikirja ISBN  9789511391524       Ukkoshuilu Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhal...