sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Taina Latvala: Torinon enkeli


 

 

 

Taina Latvala - Torinon enkeli 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN

9789511397953

 

 

Torinon enkeli
Mystiseen Torinoon sijoittuva romaani vangitsee intensiivisellä tunnelmallaan ja käsittelee puhuttelevasti naiseuteen liittyviä kysymyksiä.
Elämänsä suuntaa etsivä kirjailija lähtee joulun alla Italiaan, Torinossa sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin. Hänellä on taustallaan vastikään päättynyt pitkä parisuhde ja siihen liittyvät kipeät kysymykset äidiksi tulemisesta.
Residenssin isännän Lorenzon kautta kirjailija saa kuulla Torinon salaisesta puolesta: legendan mukaan kaupunki on hyvän ja pahan kohtaamispaikka.
Kun kirjailija pelastaa kadulta eksyneen tyttölapsen, alkaa tapahtumakulku, joka johdattaa naisen vastakkain hänen omien demoniensa kanssa. 



Jälleen Kiitokset kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Tältä kirjailijalta olen aiemmin lukenut teoksen nimeltä Venetsialaiset. Se ei oikein sytyttänyt kun en näin vuosien jälkeen paljoa muista siitä. 


Tämän kirjan koin myös tosi vaikeaksi. 

Erokuvaus oli raastavaa kuin myös se kysymys haluaako päähenkilö lapsia vai ei. Tätä kysymystä pallotellaan aina kirjan viimeiseen lauseeseen saakka. 

Sinäänsä löydän paljon samaistuttavaa päähenkilöstä. En tosin ole (vielä) ollut Italiassa kirjailijaresidenssissä, mutta Only Time. 

Tosin eipä musta kirjailijaa saa tekemälläkään. Varsinkin kun kukaan ei yritä tehä. 

Meitsin voimavarat eivät riittäisi kirjan kirjoittamiseen missään olosuhteissa. 

En jaksaisi luoda henkilöitä tyhjästä ja kehitellä niille draamaa. 

Se riittää, että olen omassa elämässäni hyvä suurissa tunteissa ja niiden sanoittamisessa. 


Takasin Torinoon minun elämäni vesistä. 


Arvaan jo ennalta, että tyttö, jonka päähenkilömme löytää on sellainen, jonka vain hän näkee. 

Sitähän muutes sanotaan, että en usko mitään ennenkuin nään omin silmin ja sanotaan myös, jotta silmät on sielun peili. 

Entäs jos ei nää. Niin mitenkähän se tuo sielunpeili sanonta pitäs ottaa ja mulla tietty on, että koska en usko, niin ei se haittaa vaikken nää uskomattomia asioita omin silmin. 

 

Kirjailijaresidenssissä on aiemmin ollut eräs norjalainen kirjailija, johon viitattiin tekstissä sen verran usein, että se sai melkeen tarttumaan Taisteluni I-kirjaan. 

Joskus luin jostain, että tää norjalainen kirjailija olis vähän niinkun Norjan vastine Päätalolle. 

Taisteluni-sarja on sellainen, jota en ole aloittanut, vaikka kirjamaailmassa siitä on kohkattu jo vuosia. 

 

Jostain syystä Torinon enkeliä lukiessa minulle tuli mieleen  Enkelimysterio, jonka on kirjoittanut Jostein Gaarder.


Torinon enkelin seksikuvaukset olisi voinut jättää pois. En vain jaksa lukea niistä. 

Kirja laittoi ajattelemaan elämmekö elämää jota haluamme vai elämää, jota joku muu haluaa meiän elävän. 




Annan Torinon enkelille 2 tähteä.

perjantai 26. marraskuuta 2021

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto


 

 

 

Jukka Viikilä - Taivaallinen vastaanotto 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511379300

 

 

Taivaallinen vastaanotto
Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.
Kirjailija Jan Holm joutuu pikaiseen leikkaukseen: veri hänen sydämessään on kiertänyt väärään suuntaan ties kuinka kauan. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on pian mielipide.
Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos sekä moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Tämä teos on Finlandiapalkinto ehdokkaana. Olen ajatellut, että kun joku teos on joskus palkittu niin sehän ei tarkoita sitä, että minä tykkäisin siitä tai että se kuuluisi lukea. On varmaan ihmisiä, jotka ajattelee asian toisinpäin. Eli että kun kirja palkitaan niin totta kait se on hyvä. 

Tätä ei oo palkittu vielä, mutta hänen aikaisempi teoksensa on. En ole lukenut Akvarelleja Engelin kaupungista ja tämän Taivaallisella vastaanotolla käymiseni jälkeen tuskin tulen lukemaankaan. 

Kiitin onneani ja sitä, että arvostelukappale oli äänikirjana. Jos tämä kyseinen Taivaallisuus olisi ollut e-kirjana niin ois voinut vastaanotolla vierailu jäädä lyhyeksi, koska kirjan rakenne olisi saattanut ruudunlukijaa käyttävän ihmisen näkökulmasta katsottuna olla joltiseenkin sekava. 

Aina voi miettiä voiko sokea ihminen puhua näkökulmista. Siinä se on pähkinänkuoressa. 


Pakko sanoa, että tämä kirja on aivan järkyttävä. En tullut sinuiksi tämän kanssa missään vaiheessa. En päässyt sisälle kirjan maailmoihin millään. 

Kirjat avaavat ovia, mutta tässä se ei toteutunut. 

Kuuntelin kirjan loppuun, koska oli pakko, jotta voin kirjoittaa tämän tekstin. 


Kirjan alkaessa minulle tuli mieleen Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta-kirja, jota olen aloittanut useampaan kertaan, mutta jossa jämähdän aina alku sivuille. Se on ikäänkuin kirjan sisällä tapahtuva näytelmä ja varmaan paljon muutakin. 

Tässä Taivaallisessa vastaanotossa oli ripoteltu lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita osaksi kirjaa. Eräs useita kertoja esiintynyt hahmo oli Jemina from Wolt. 

Mietin ensimmäisen kerran hänen nimeensä törmätessäni, että voisko Wolt asiakaspalvelu chat lähettää oikeesti sellasia viestejä kuin häneltä tuossa kirjassa oli. 


En kyennyt erottamaan milloin puhutaan kirjassa olevan kirjailijan elämästä ja milloin ehkä mahdollisesti sen itsensä oikean kirjan kirjoittaneen. 

Kirjan sekavuutta lisäsi se, että välissä oltiin vaikkapa sivulla 74 ja sitten oltiin reilut 100 sivua eteenpäin. 

Minulle ei selvinnyt olivatko nämä sivunumeroidut kohdat varsinaista kirja kirjaa vai olivatko ne tekeillä olleen kirjan sivuja. Aluksi luulin, että kirjan siis sen ns. oikean kirjan sivunumerot luetaan läpi koko kirjan. 


Tämä teos oli erittäin hämmentävän tyhjentävä lukukokemus ja annan vaan yhden tähden.

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Kate Bush: 50 Words For Snow


 

 

 



Tämänkin levyn julkaisusta on kymmenen vuotta. 

Oma suhteeni Bushiin on vähintäänkin mielenkiintoinen. Olen kuullut häntä ekaa kertaa tietoisesti joskus 90-luvulla ja ajatellut, että tää nyt on vaan tällasta taidepaskaa, jota en tule koskaan ymmärtämään. 

Kesällä 2008 YleX lähetti legendaarisia Radiomafiassa aikoinaan tulleita Koe-eläinpuisto ohjelmien uusintoja lauantaisin ja siellä soi aina välillä Kate. 

Elin tuolloin merkillistä elämänvaihetta, johon en halua palata mieluusti. 

Kesällä 2008 kuuntelin mielenkiintoista kirjallisuutta ja yksi teoksista oli John Steinbeckin Eedenistä itään, jonka äänityksessä ja lukijassa olisi parantamisen varaa. Ymmärtääkseni kirja on äänikirjana Celia-kirjastossa, mutta ei muualla. Voin olla myös väärässä tämän tiedon kanssa. 

Eedenistä itään teki järisyttävän vaikutuksen. Se on niin monitahoinen teos, etten ala sitä enempää avaamaan. 

Jostain syystä jossain vaiheessa tuota kirjaa minulla alkoi soida päässä Kate Bushin kappale nimeltä Running Up That Hill (A Deal With God). 

Keskeytin kirjan kuuntelun ja menin tietokoneelle etsimään tuon kappaleen Youtubesta ja kuuntelin sen ja monia muita biisejä. 

Seuraavan vuoden aikana ostin kaiken Kate Bush tuotannon minkä käsiini sain. 

Kun 50 Words For Snow julkaistiin olin tilannut sen julkaisupäiväksi ja odotin kuuntelua kovasti. 

Tykkään talvesta, joten ajattelin että varmaan tykkäisin tästä levystäkin. 

Odotin mielenkiinnolla kappaleen 50 Words For Snow kuulemista, koska rakastan lunta ja halusin kuulla ne eskimoiden 50 sanaa lumelle, josta siis levyn nimikin tulee. 

Jäin miettimään voiko lumelle tosiaan olla 50 eri sanaa, mutta onhan meillä täällä Suomessakin niin valtavasti sanoja kyseiselle valkoiselle ainekselle. Jäin myös sitä miettimään onko kyse sanoissa siitä että ne kuvaavat lunta vai tarkoittaako ne kaikki sanaa lumi. 

Meillähän näitä riittää, eikä näitä käytetä mihinkään muuhun kuin eri tyyppiseen lumen kuvailuun. 

Vai mitä sanotte näistä: tykky, viti, nuoska, puuteri, lumivalkea. 


Tässä on taas levy kappale kappaleelta ja minun ajatukseni. Listaan vielä tekstin loppuun ne kappaleen 50 lumea tarkoittavaa sanaa. 



Levyn saa soimaan tästä. 

 

 

Kate Bush - 50 Words For Snow

 

Released
21 November 2011
Recorded
2010–2011
Studio
Abbey Road (London)
Genre
Art pop  chamber pop
Length
65:29
Label
Fish People
Producer
Kate Bush


Tracklist: 


All tracks are written by Kate Bush.
No.
Title
Length
1.
"Snowflake"
9:52

Voiko talvi teemainen levy alkaa muulla kuin kappaleella nimeltä Lumihiutale? 

Tässä on kuulemma käytetty poikakuoro soundia, mutta sellaista en tunnista. 

Siitä kerrotaan tässä. 

On the first track, "Snowflake", in a song written specifically to use his still high choir-boy voice,[11] Bush's son Albert sings the role of a falling snowflake in a song expressing the hope of a noisy world soon being hushed by snowfall. "Snowflake" drifts into "Lake Tahoe", where choral singers Stefan Roberts and Michael Wood join Bush in a song about a rarely seen ghost: a woman who appears in a Victorian gown to call to her dog, Snowflake. Bush explained to fellow musician Jamie Cullum in an interview on Dutch Radio[12] that she wished to explore using high male voices in contrast to her own, deeper, voice. "Misty" is about a snowman lover who melts away after a night of passion, and after "Wild Man", Elton John and Bush as eternally divided lovers trade vocals on 

"Snowed in at Wheeler Street", while actor Stephen Fry recites the "50 Words for Snow". The quiet love song "Among Angels" finishes the album.


2.
"Lake Tahoe"
11:08

Tämä on pitkä kuin nälkävuosi. Tykkään erityisesti levyn pianosoundeista ja vaikka en musiikista mitään ymmärrä niin sanon silti, että levyn äänimaisema on taiten rakennettu. Ainakaan studiosta se ei jää kiinni. 


3.
"Misty"
13:32

Ja kappaleiden pituus vaan kasvaa levyn edetessä. Kappaleen nimestä tulee mieleen kaksi hevoskirjaa, joista toisen nimi on Misty ja toisen Stormy Mistyn varsa. Mistyhän tarkoittaa sumua ja sitä luulisin Englannissa riittävän. 


4.
"Wild Man"
7:17

Tämä julkaistiin sinkkuna ja tätä tuli kuunneltua valtavasti ennen levyn julkaisua. Jostain syystä kappaleen alku tuo minulle mieleen Katen varhaisemman tuotannon 80-luvulta. 


5.
"Snowed in at Wheeler Street"
8:05

Tämä kappale aktivoi mieleeni kuinka kuuntelimme tätä levyä eräässä viimeisessä kohtaamisessa. Olin saanut kuulla kuinka Kate Bush on arvotonta musaa ja kaikki se mitä Bush minulle edusti mitätöitiin. Ihmettelin silloin miten mukamas musiikista paljon tietävänä naisoletettu oli tuota mieltä. Levyä kuunnellessamme sain kuulla kuinka ihmismieli muuttui Kate Bushin suhteen. Jos oikein muistan niin tämä tapahtui muutama vuosi sitten ennen joulua eräässä kotikaupunkini lähiössä. 

En ole paljoa tainnut kuunnella tätä levyä sen jälkeen. 

Tässä kappaleessa on mukana Elton John. Levyä ekaa kertaa kuunnellessa en tunnistanut häntä ja lueskelin sitten internetin ihmemaasta, että se miesääni on Sir Elton. 

Hän kyllä sopii tähän kappaleeseen hyvin. 

Itselleni kyseinen herra tuo mieleen Dianan ja Candle In The Wind. 


6.
"50 Words for Snow"
8:31

Tässä se on. Kappaleessa luetellaan numeroita. Siis numero ja sen jälkeen sana, joka tarkoittaa lunta. 

Minun on monesti pitänyt katsoa netistä, että mitkä ne on ne sanat, jotka tässä sanotaan. Ne on varmaan kerrottu levyn kansipapereissa, mutta mutta. 

En pidä siitä, että cd on pakattu ikäänkuin kirjamaisesti. 


7.
"Among Angels"
6:49

Enkeliloitsu tai kutsu. Ihan miten vaan. Enkeleitä tarvitaan. Ei oo biisistä muuta sanottavaa. 

Tässä vielä infoa levystä ja sitten ne 50 sanaa. 

Annan levylle nostalgiasyistä viisi tähteä. 


Total length:
65:06
Personnel[edit]
• Kate Bush – vocals, piano (1–3, 5, 7), backing vocals (4), bass guitar (1), keyboards (4–6)
• Dan McIntosh – guitar (1, 3–6)
• Del Palmer – bass guitar (1), bells (4)
• Danny Thompson – double bass (3)
• John Giblin – bass guitar (4–6)
• Steve Gadd – drums (1-6)
• Albert McIntosh – lead vocal (1)
• Michael Wood and Stefan Roberts – featured vocal (2)
• Andy Fairweather-Low - backing vocals (4)
• Elton John – featured vocal (5)
• Stephen Fry (as Prof. Joseph Yupik) – featured vocal (6)
Production
• Produced by Kate Bush
• Recorded by Del Palmer
• Additional recording by Stephen W. Tayler
• Mixed by Stephen W. Tayler
• Assisted by Stanley Gabriel
• Additional assistants: Jim Jones, Robert Houston, Patrick Phillips and Kris Burton
• Mastered by Doug Sax and James Guthrie
• Assisted by Eric Boulanger
• Orchestral arrangements by Jonathan Tunick
• Orchestra conducted by Jonathan Tunick
• Orchestra sessions recorded at Abbey Road Studios
• Recorded by Simon Rhodes
• Assisted by Chris Bolster and John Barrett



Lyriikat: 


Kate Bush 50 Words For Snow: 


1 drifting
2 twisting
3 whiteout
4 blackbird braille
5 Wenceslasaire
6 avalanche
Come on man, you've got 44 to go,
come on man, you've got 44 to go.
Come on man, you've got 44 to go,
come on man, you've got 44 to go.
7 swans-a-melting
8 deamondi-pavlova
9 eiderfalls
10 Santanyeroofdikov
11 stellatundra
12 hunter's dream
13 faloop'njoompoola
14 zebranivem
15 spangladasha
16 albadune
17 hironocrashka
18 hooded-wept
Come on Joe, you've got 32 to go,
come on Joe, you've got 32 to go.
Come on now, you've got 32 to go,
come on now, you've got 32 to go.
Don't you know it's not just the Eskimo.
Let me hear your 50 words for snow.
19 phlegm de neige
20 mountainsob
21 anklebreaker
22 erase-o-dust
23 shnamistoflopp'n
24 terrablizza
25 whirlissimo
26 vanilla swarm
27 icyskidski
28 robber's veil
Come on Joe, just 22 to go,
come on Joe, just 22 to go.
Come on Joe, just you and the Eskimos,
Come on now, just 22 to go.
Come on now, just 22 to go,
Let me hear your 50 words for snow.
29 creaky-creaky
30 psychohail
31 whippoccino
32 shimmerglisten
33 Zhivagodamarbletash
34 sorbetdeluge
35 sleetspoot'n
36 melt-o-blast
37 slipperella
38 boomerangablanca
39 groundberry down
40 meringuerpeaks
41 crème-bouffant
42 peDtaH 'ej chIS qo'
43 deep'nhidden
44 bad for trains
45 shovelcrusted
46 anechoic
47 blown from polar fur
48 vanishing world
49 mistraldespair
50 snow.

perjantai 19. marraskuuta 2021

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede



 

 

 

 

 

Jenni Pääskysaari - Mielen maantiede 

 

Otava 2021 

 

Äänikirjan ISBN 

9789511408901 


Lukija

Jenni Pääskysaari 



 

Mielen maantiede
Korso vuosina 1975–1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki.
1970-luvun radanvarsilähiössä elämää lapsesta nuoreksi kuljettavat ruskea Toyota Carina, Menokkaat ja koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin Gene Simmons, nujakointi Nutalla, vikat hitaat ja vesisängyn kielarointimaratonit.
Jenni Pääskysaari kuvaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lapsuuden ja nuoruuden laajenevaa mielenmaisemaa aistivoimaisina välähdyksinä. 



Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle. 


Pakko sanoa, että jos en olisi osallistunut kustantajan pressitilaisuuteen niin tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan. 

Kiinnostuin sen pohjalta mitä kirjailija tilaisuudessa kertoi tästä pätkivien yhteyksiensä siivittämänä. 


Pääskysaaren ura radiossa on itselle vieras, koska kaupalliset radiot eivät vielä 90-luvulla niin laajalti kuuluneet all over the Suomi. 

Olen kuullut kirjailijaa Suomilove ohjelmassa. Hän itse luki tämän kirjan ja aluksi oli vaikeaa tottua siihen, että nyt ei ollakaan rakkaustarinoiden äärellä vaan 70-luvun Korsossa. 

Kun sain itseni oikeanlaiseen moodiin häntä kuulemaan niin olikin sitten ajatuksiaherättävää ja joltiseenkin viihdyttävää kerrontaa ilo kuulla. 

Toki oltiinhan tässä rakkauden äärellä myös; läheisten rakkauden, ystävyyksien ja ihastuksien muodossa. 


En ole itse elänyt 70-luvulla, joten oli viihdyttävää lukea kyseisestä ajasta. 

Jännää, että turvavyöt tuli pakollisiksi lapsillekin vasta 80-luvulla ja että sitä ennen ajeltiin sen kummempia turvallisuudesta välittämättä. 


Lähiö kuvaillaan kirjan alussa oivallisesti. Kuvaillaan pihat ja ympäröivät talot, sekä niiden asukkaat niin elävästi, että voi kuvitella itsensä sinne. 

Lähiö oli itselle vieras asia aina 2000-luvun puoleenväliin asti. 

Olenhan maalta kotoisin ja vaikka läheisessä kaupungissa tulikin paljon vietettyä aikaa niin en siltikään silloin oikein hahmottanut niiden siis kaupunkien toimintatapaa. 

Joku aika sitten löysin Lisää kaupunkia Suomeen podcastin, joka olisi tarkoitus kuunnella kunhan kiireiltäni ehtisin. 


Varsin elämänmakuista on tämän kirjan teksti. 


Pari juttua erityisesti kiinnitti huomion. On Vappu 80-luvulla ja radiota kuunnellaan keittiössä kun siellä aloittaa Radiocity. 

Kirjassa kuvataan kuinka merkittävä asia tämä oli koska City oli Suomen toinen kaupallinen kanava jos ymmärsin oikein. 

Itelle oli olemassa Radiomafia ja eräs nimeltämainitsematon paikallisradio. 90-luvun lopulla harmittelin ettei Kiss FM ja NRJ kuuluneet meillä. En osannut silloin ajatella kaupallisten radioiden asemasta mitään. Taisin ajatella, että jään paljosta paitsi kun en voi kuunnella Kissiä ja NRJ:tä. 


Kirjassa kerrotaan kuinka 12-vuotiaana tyttönä kävelet yksin ja aikuiset miehet tööttäilee sulle rekka-autoistaan. SINUT ON HUOMATTU!!!!! Tuosta tuli mieleen #metoo. 

En ole tuon ikäisenä vastaavaa kokenut ja tuntuu myös käsittämättömältä, että asemalla odotellessa aikuinen mies tulee lapselta kysyyn, että paljonko pillu?



Kirja päättyy päähenkilömme tietoon paikasta Kallion ilmaisutaidon lukiossa. 

Sitäpä en tiiä tuleeko tälle jatkoa, mutta ehkä, ehkä. 


Annan tälle kirjalle kolme tähteä. 


Vahvasti lukiessa mieleeni tuli kirja nimeltä Perno Mega City

Siinä on myös lähiökuvausta. Tosin hieman eri aikakaudelta kuin tässä Mielen maantieteessä. 

 

Kansikuva on Otavan sivuilta ja kirjailijakuva Helsingin Kirjamessut mediapankista, koska en tiennyt kuinka uusi olisi ollut Otavalta löytynyt kirjailijakuva. Kirjamessukuvan on ottanut Numi Nummelin.

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän


 

 

 

 

Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN 

9789511397830

 

Lukija 

Alina Tommikov 

 

 

 

 

Tämä läpinäkyvä sydän
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Ensin hieman urputusta käytännön asioista, jonka jälkeen sanon sanottavani kirjasta. 

Pyysin useampaa kirjaa rvostelukappaleena osallistuttuani etänä pressitilaisuuksiin. Kului kuitenkin useita viikkoja ehkäpä kuukauden päivät, jolloin arvostelukappaleita ei vain kuulunut. 

Kyselin niiden perään jonka jälkeen välittömästi sain latauslinkit sähköpostivaunulla toimitettuna. 

Arvostelukappaleiden pyytäminenkin pressitilaisuuksien jälkeen oli oma projektinsa, koska lomakkeella pystyi tilaamaan vain ja ainoastaan painettuja kirjoja arvostelukappaleina. Tästäkin olin yhteyksissä spostitse, jotta saan kirjat muussa kuin painetussa formaatissa. 

Minua kovasti kiiteltiin kun olin yhteydessä ja tarkensin pyyntöäni. 

Tässäkin huomaa kuinka vallalla on ajatus, että kaikki lukee painettuu tekstii, koska arvostelukappalepyyntölomakkeet, (joka muuten varmaan ei ees oo yhdyssanahirviö) niin että koska niissä lomakkeissa ei edes ollut mahollisuutta valita kirjan formaattia. 


Joo ja eikä onkelmat vielä tähän loppuneet. 

Ladatessani kirjoja zip-tiedostoina sain joka ainoan kohdalla ilmoituksen, ettei lähdetiedostoa voi lukea ja pyynnön ottaa yhteyttä ylemmälle taholle tai koettaa myöhemmin uudelleen. 


Osan kirjoista sain ladattua kun jaksoin tarpeeksi renkata näppäimistöä ja kokeilla uudelleen esim. vaihtamalla hakemistoa, johon lataan ja kaikkee muuta mitä tässä viimeisten 26 vuoden aikana olen tietokoneista oppinut. 


Ja ettei menisi liian helpoksi niin ei se vielä tähänkään loppunut. 

Nimittäin koetin saada Kirjavälityksen ihmisen tajuamaan yksinkertaisen lauseen, joka kuuluu näin: "en saa zip-tiedostoja ladattua." 

Tästä vaihdoin useamman sähköpostin ja vaikka jo ekassa viestissä oli tuo lause + saamani virheilmoitus niin sain useamman kerran vastaukseksi, että kirjojen kuuntelu selaimella toimii ja lisäksi sain valokuvan kirjahyllynäkymästäni. 


En viittiny vastata, että en nää kuvaa ja että turhaan yms. Tässäkin huomaa, että ajatellaan, että mistä tahansa voi lähettää kuvan, koska kaikkihan nyt näkee. 


Se on kyä ihme homma; jos vaikkapa sähköpostivaunun laitan liikkeelle ja pyydän kirjasta arvostelukappaletta ja toivon formaatiksi e-kirjaa tai äänikirjaa. Niin saatan saaha vastaukseks, että meillä ois kyllä tää painettu tässä, että haluutko että laitetaan tulemaan ja kun vastaan, etten voi lukee painettuu tekstii ni se keskustelu hyytyy siihen. 


Eipä siinä mittään. Se ei oo mun ongelma jos toiset Ihmisotukset ei osaa huomioida että on muunkinlaista lukemista kuin paperilta lukemista. 


Samassa maailmassa tässä ollaan! 

Inhoan sitä ajatusta ja asennetta, että vaikka sä et nää ni silti sä voit jotenkin käyttää tietsikkaa ja puhelinta ja suurinpiirtein jotenkin sä voit kuitenkin noin niinkun elellä ja olella. 

Joskus kun kuulen vähätteleviä kommentteja siitä miten voin tehä mitään niin tekisi mieli sanoa, että käytä päätä kun sulla sellanen on. 


Maailma on juuri niin rajoitettu ja rajattu kuin annat sen olla omassa mielessäsi. Jos osaat katsoo laajemmin niin voit nähä enemmän. 


Jokatapauksessa sain kaikki pyytämäni kirjat ladattua. Se vain olisi voinut olla vähän helpompaa. 

Ja aion jatkaa arvostelukappaleitten pyytämistä siitäkin huolimatta, että joudun tekee sen asian kanssa enemmän töitä kuin sellainen, joka lukee kirjansa painettuna. 


Ja sellasiiki ihmisii on, jotka ajattelee, että siellä se A taas valittaa ja rutisee turhasta. 

Sellasille ihmisille sanon pari asiaa; jos yhtäläiset oikeudet eivät ole sulle tärkeitä niin et ymmärrä, vaan näät tämän vaan jatkuvana kitisemisenä epätasa-arvoisuudesta. Ja jos et tiedä mua ihmisenä siis niinkun livenä, ni et tosiaan tiiä minkälainen ihminen tätä kirjoittaa. 

Se mikä joidenkin mielestä mun teksteissä on hauskaa voi olla joidenkin mielestä ihan hirveetä skeidaa. 

Mun tekstiä pitää osata lukea tietyllä tavalla, jotta se on oikeassa kontekstissa. 

Ja vielä sanon kaikille niille, joita mun tapa olla ärrrsyttää: Sääli on sairautta ja kateus pitää ansaita. 



Nyt sitte kirjaan. 


En ole aikaisemmin lukenut Kalliota. Jos oikein muistan niin 2000-luvun alussa tullut Kuutamolla leffa on hänen käsikirjoituksensa. Voi olla, että muistan väärin ja väistän muurin. 


Tämä läpinäkyvä sydän on kait jatkoa teokselle Säkenöivät hetket. Molemmissa ollaan Hangossa. 


Hanko on vierasta seutua. Miellän sen rikkaiden asuttamaksi jostain syystä. Luulin myös joskus, että Helsinki on Suomen eteläisin paikka, mutta Hankohan se on. 

Hanko on tuttu merisäästä. Hanko Tulliniemi. 


Mietin merisäätä kirjaa aloittaessani ja kyllähän teoksessa se Tulliniemi mainitaan. 


Kirjassa ollaan 1940-luvulla ja itselle oli uutta tämä vankileiri, joka tulee kirjan kautta tutummaksi. 

Vieraaksi on jäänyt myös 30 vuotinen Hangon vuokraussopimus Neuvostoliiton kanssa. 


Kirja koostuu mielestäni irrallisista palasista. On Beata, Harriet, Ivan, sekä tuttavat jotka palkkaavat perheen äidin töihin, mutta ei Beataa. 

On saksalaisia ja on Neuvostoliittolaisia tai mistä ikinä kaukaa ovatkaan. 

Mietin, ettei Neuvostoliittoa enää ole ja että kuinka monien ihmisten syntymätodistuksessa se yhä lukee synnyinpaikkana tai passissa ja miltä tuntuu kun on lähtöisin maasta jota enää ei ole. 

Mietin tekstin edetessä käytettiinkö tuolloin sanaa Venäjä vai puhuttiinko Neuvostoliitosta. 


Kirjassa on kohtaus jossa ollaan radion ääressä ja kuunnellaan uutisia eri lähteistä. On Suomen uutiset ja BBC:n lähettämät ruotsiksi ja Saksaksi. Kirjassa puhutaan siitä miten eri tavalla eri maa uutisoi tapahtumia, vaikka kyse on samoista uutisista. 

Tämän lähetyksen jälkeen toivotaan, ettei radiota olisi koskaan tuotu siihen taloon. 


Kaivo on kirjassa oleellinen juttu. Siellä kokoonnutaan, kuullaan juorut, ja sinne menoa myös vältellään, jottei kuultaisi ja kohdattaisi. 

Kaivolla kokoontumisetkin ovat jääneet. Nykyään kokoonnutaan torikahveille tai vastaavaan. 


Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. 


Mietin olisiko kokemusta parantanut jos olisin lukenut Säkenöivät hetket aiemmin. En oikein saanut otetta henkilöistä enkä tapahtumistakaan ja vierautta lisäsi myös aikakausi ja kaikki uusi tieto, johon suhtauduin varauksella. 


Annan kirjalle 3 tähteä.

perjantai 12. marraskuuta 2021

Minna Maijala: Katri Vala


 

 

 

Minna Maijala - Katri Vala 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511382935 

Lukija

Ella Pyhältö 



 

Tarkkanäköisen runoilijan kiihkeä elämä.
Suomalaisen runouden modernismin airut. Eksotiikan papitar. Intohimoinen tulenkantaja. Tulisieluinen sodan ja saksalaismielisyyden vastustaja.
Katri Valasta elää vahvoja mielikuvia, mutta millainen ihminen myytin takaa löytyy?
Vala etsi alati paikkaansa, oli kotonaan kaikkialla eikä missään. Hänen elämänsä miljöö oli lapsuudesta saakka poliittinen. Häneen kytkeytyvät kiehtovalla tavalla sortovuodet, sisällissodan pitkä varjo ja vasemmistolaisen älymystön nousu. Mutta hän oli myös kansakoulunopettaja, äiti ja rakastaja.
Oman elämänsä kulkuri näki mitä Euroopassa ja Suomessa 1930-luvulla tapahtui – ja sanoi sen rohkeasti ääneen. 


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Kiinnostuin tästä teoksesta kun huomasin sen syksyn uutuuksista. 

Runous on taiteen laji, joka on itselle vierasta. Ehkä se edustaa minulle sitä Ns. Korkeakylttyyria. 

Ajattelen itse jostain syystä, että minun tulisi lukea runoja jo ihan sen takia kun ottaa huomioon kuka on kotoisin samasta paikasta kuin minä. Tai siis oli. Jos nimittäin kyseinen kirjoittaja eläisi edelleen niin hän olisi jo ajat sitten päässyt Ennätystenkirjoihin. 

Hän pääsi kyllä elämässään kirjoihin ja kansiin ja taitaa viimeisin elämäkerta olla julkaistu kymmenen vuoden sisään, että kuolemansakin jälkeen hänen arvostuksensa on säilynyt näihin päiviin. 

 Takasin aiheeseen. 

 

Kiinnostuin tästä Katri Vala teoksesta, koska olen lukenut hänestä fiktiivisistä kirjoista. Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa hän on läsnä 1920-luvulla mielenkiintoisella tavalla. Draamaa näet riittää Tulenkantajien kesken. 


Tiesin Valasta jo jotakin näiden kirjojen ansiosta. Tämä Maijalan teos täydensi tietouttani suuresti. 

Äänikirjan lukija Ella Pyhältö oli myös loistava. 


Kirjassa käsitellään Valan lapsuutta Lapissa, josta tykkään aina lukea. Elämä on ollut niin rankkaa ei vielä niin kauan aikaa sitten. 

Minulle oli uutta tietoa, että Vala oli toiminut kansakoulun opettajana Savon perukoilla. Näistä kuten myös opettaja opinnoista oli mielenkiintoista lukea. 

Kielemme on muuttunut verrattaen paljon. Ennen opettajat opiskeli ja valmistui seminaarista. Nykyään seminaari-sanaa ja erityisesti webinaari-sanaa käytetään muissa yhteyksissä kuin kuvaamaan oppilaitosta. 

Käsittämätön sana oli myös kirjassa käytetty kansankynttilä. En ymmärrä miten tällainen sana on opettajiin liitetty. Tai voihan siinä olla ajatus, että he oppineisuudellaan valaisevat missä ikinä ovatkaan, mutta silti. 

Jos pitää fiktiivinen kansankynttilä hahmo valita niin tulee mieleen Niskavuori näytelmien Ilona. Tosin ymmärtääkseni ainakin osa Niskavuoren hahmoista pohjautuu tosi elämän ihmisiin. 

Lähinnä siksi otin tämän esiin, koska opettajilla on ollut ennen erilainen rooli kuin nykyään. 

Ja jotenkin muutenkin tätä Vala-kirjaa lukiessa tuli mieleen toi Ilona. Valan aikaan ymmärtääkseni ollaan oltu yhä tarkkoja säädyllisyydestä, eikä opettajan luona ole sopinut vierailla milloin kenenkin ja kenen milloinkin. 


Tulenkantajia ei voi ohittaa kun Valasta puhuu. 

Minulle Tulenkantajat on ensisijaisesti 2000-luvun alussa musiikkia julkaissut porukka. Genre oli rap. Siihen aikaan rappia julkaistiin niin paljon, ettei ole jäänyt mieleen mikä niistä kappaleista oli Tulenkantajien. Musiikkia julkaisivat siihen aikaan myös Fintelligens, Flegmaatikot, Kapasiteettiyksikkö, Ritarikunta, Seremoniamestari ja Avain. Ihan vain muutamia nimiä mainitakseni. 

Tulenkantajat sopi oivallisesti nimensä puolesta jatkumoksi tähän listaan. 

En tiennyt silloin, että kyseisellä nimellä on ollut porukka 1920-luvulla. 

He olivatkin varsin mielenkiintoinen taiteellinen kollektiivi. Mustosen kirjoja lukiessani mietin ketä nää Elsa Enäjärvi, Elina Vaara, Olavi Paavolainen, Lauri Viljanen, Katri Vala ja niin edelleen oikeen onkaan. 


Opettaja opiskelun ja työn lisäksi sain lukea tuberkuloosista. Ilmeisesti kyseinen sairaus aiheutti Katrin lapsen kuoleman vain tunteja syntymän jälkeen. Tai ainakin minulle jäi tästä sellainen kuva, että lääkärit eivät ehkä tienneet, että tubi vaikuttaa raskauden aikana. 

Katri oli pitkään myös tuberkuloosiparantolassa ja oli ahdistavaa lukea siitä etenkin tälleen Koronan varjossa kun yhä ollaan ja kun ottaa huomioon, ettei siitä vielä niin kovin montaa vuosikymmentä ole jolloin tuberkuloosiin kuoli paljon ihmisiä. 


Minulle tulee tuberkuloosista mieleen pari tarinaa. 


Joskus joulun aikaan vuosia sitten kuuntelin radiota. Minulle ei selvinnyt silloin mikä ohjelma oli kyseessä, mutta ilmeisesti jostain arkistopätkästä oli kyse. Samassa ohjelmassa kuulin jonkun vuosikymmenten takaisen pätkän, jossa puhuttiin Tapaninpäivän perinteistä ja sitten oli pätkä joululauluihin liittyen. 

Laulun nimeltä Tuikkikaa, oi jouluntähtöset on kirjoittanut Elsa Koponen, joka muistaakseni oli myös opettaja. 

Laulu oli syntynyt kun hän oli saanut tuberkuloosidiagnoosin ja kihlaus oli sen vuoksi purkautunut. 

Tämä jäi siitä ohjelmasta mieleen. 


Toinen tuberkuloosiin liittyvä stoori on hieman tuoreempi. 1990-luvulla TV esitti sairaalamaailmaan sijoittuvaa Ihmeidentekijät-sarjaa ja siinä Risto Kaskilahden esittämän lääkärin potilaaksi tulee henkilö, jolla häne epäilee tubia ja myös erästä toista sairautta. 



Oli raskasta lukea Valan tuberkuloosista ja lapsen menetyksestä sen vuoksi. 


Elämäkerrat on upeita. Niistä oppii vaikka mitä eri aikakausista. Tässäkin on käsittääkseni ollut taustatyön määrä valtava. 


Annan tälle teokselle 5 tähteä. 


En totisesti ole runouden tuntija, mutta elämäkerroista tykkään.

torstai 11. marraskuuta 2021

Saara Aalto: Enkeleitä


 

 

 

Tämän levyn julkaisusta on 10 vuotta ja siksi arvioin tämän. Tätä on tullut kuunneltua. Nykyään vähemmän. 



Saara Aalto - Enkeleitä 

 

Yume Records 2011 

 

Tracklist: 

 

1. Me käymme joulun viettohon – 3.47

 

Tää on itselle jostain syystä tuntemattomampi joululaulu. Piano soi mallikkaasti ja studiossa, jossa tämä luultavammin on ääänitetty on otettu kaikki irti. Tästä saa sellaisen kuulokuvan, että olisi nauhoitettu jossain aivan muualla. 


2. Varpunen jouluaamuna – 4.42

 

En tykkää tästä laulusta. Se on niin riipaisevan surullinen. Tämä versio on kuitenkin taidolla tehty ja aivan omaa luokkaansa. Jos miettii sitä kuinka moneen kertaan tämä lienee levytetty. Sen saisi tietenkin selville Suomalaisten levyjen tietokannasta niin halutessaan.


3. Enkeleitä – 3.48 (feat. Linda Lampenius)

 

Aikoinaan ihmettelin Miten? & Miksi? Linda on mukana tällä albumilla. Levyn julkaisun aikaan muistin hänestä vain ne 90-luvun kohut, valinnan Suomen turhimmaksi julkkikseksi, Linda siiderin ja sen levyn, joka julkaistiin vähän niinkun Vanessa Maen hengessä. 

Lindasta tiedän nyt enemmän kuin tämän joulualbumin julkaisun hetkillä. Luin viime viikolla Kesytön elämäni-kirjan. Tosin siinä ei muistaakseni ollut tästä levystä sanaakaan. 

Linda on itse levyttänyt albumin nimeltä Angels, joka on vuodelta 2010. 

Tämä kappale on yksi suosikkini tältä levyltä. Yleensä olen jouluaattona laittanut linkin tästä omaan henkilökohtaiseen profiiliini. 


4. Walking in the Air – 3.29 (feat. Linda Lampenius)

 

Tämä on vakiokamaa joululevyillä. 


5. O Holy Night – 4.30 (feat. Linda Lampenius)

 

Hieno versio. Harmi ettei tämä levy ole saanut kansainvälistä julkaisua. 


6. Jul, Jul, Strålande Jul – 4.02 (feat. Linda Lampenius)

 

Tämäkään ei ole itselle niitä tutuimpia Christmaspiecejä, mutta tästä kyllä kuulee, että on ammattilaiset asialla.


7. Pie Jesu – 3.13

 

Tätä soitetaan jouluisin. En tiedä miksi. Muistan vaan tästä kuulleeni kun olin kuulemassa Saaraa eräässä kotikaupunkini kirkossa joulukuussa 2012. Hän puhui silloin tästä kappaleesta. On ihme, että muistan tällaisen yksityiskohdan kyseisestä tapahtumasta. Nimittäin kovin paljoa muuta en siitä sitten muistakaan. Muistan vain mitä tapahtui vuorokautta aiemmin, mistä ja kenen kanssa olin herännyt konserttipäivänä ja omat silloiset tunteeni toiseen ihmiseen. 


8. Snowflakes – 4.12

 

Tähän kappaleeseen kiinnitin huomiota ensimmäisen kerran joulukuussa 2011. Minulla ei vielä silloin ollut albumin cd versiota ja kuuntelin tätä Spotifystä samalla kun availin joululahjoja. Olin näet menossa viettämään joulua silloin Ystäväpiiriini kuuluneen ystävätären luo erääseen Suomen merelliseen kaupunkiin. 

Olin siksi saanut lahjoja ennen reissuun lähtöä. Rapistelin lahjapapereita tämän levyn soidessa ja lahjat avattua ja niitä ihasteltuani palasin tämän Snowflakes kappaleen pariin vielä uudelleen. Tää saa minut itkemään monistakin syistä. 

Tässä on niin talvinen tunnelma ja tässä myös ikävöidään. Rakastan lunta, lumihiutaleita, lumisadetta, postikorttimaisemia ja nytkin kaipaan kunnon talveen, enkä tätä räntää tai mitäkä veden muotoista olomuotoa sieltä taivaalta tulookaan.

 

Hommasin levyn cd version ja se odotti kotiini postitettuna kun palasin tuolta jo mainitsemaltani joulumatkalta. Samassa paketissa oli myös Saaran Blessed With Love levy, josta tuli vuoden albumi itselle vuonna 2012. 

En ole jouluihminen. Kuitenkin vuodesta 2011. ja tästä Saaran joululevystä lähtien olen kuunnellut joulumusaa enempi ja vähempi. 

Tuo mainitsemani Joulumatka vuonna 2011 oli monella tavalla viimeinen. Luulin, että olen minusta välittävän ihmisen seurassa. Totuus oli toisenlainen. Seuraavana kesänä näet sama meno jatkui ja oltiin kuin mua ei ois ollut. Tampereella kyllä vierailtiin, mutta mulle siitä ei ilmoiteltu. Jollain nuista vierailuista mua kyllä nähtiin vähän niinkun pakon edessä ja kun seurailin siinä luokseni kylään tulleiden kahden ihmisen eloa niin tuli teinimeininki, suuri esittäminen ja melkoinen kusetetuksi tulemisen fiilis. 

Ei Oikeat Ystävät Toimi niin, että mua nähdään vaan pakon edessä. Oikeat Ystävät pyytävät minua mukaansa istumaan kesäiltaa ja muutenkin osoittavat haluavansa olla mun kanssa. 

Vuosia myöhemmin toinen näistä ihmisistä suuttui siitä, että omasta mielestäni minut nähdään kokonaisuutena, eikä vamman kautta. Tällainen minun vähättely kertoo vain siitä kuinka keskeneräinen ko. ihminen on oman itsen kanssa. 

Huomaan kanssa ihmisten keskeneräisyyden myös ihan viikoittain. Samat asiat on olleet vaikeita vuosikausia. Silti niille ei voida tehdä mitään ja mielestäni mulla on oikeus huomauttaa asioista, jonka johdosta minulle ei tarvitse raivota saati että sanomani asiat otetaan vastaan ns. "vittuiluna". Tuollaisen ilmaisun käyttäminen kertoo ihmisestä todella paljon. Kaikki mikä on erilaista kuin oma ajattelu koetaan noin. Kykenemättömyys kritiikin vastaanottoon. 

Usein kaipaan henkisesti valmiimpaa ja itsensä kanssa tasapainossa olevaa seuraa kuin se, jossa vietän aikaani lähes päivittäin. 

Onneksi mulla on myös kaipaamanlaisiani läheisiä. 


9. Muistan joulun – 4.26 (feat. Tomi Metsäketo)

 

Tämä on niin sydäntäsärkevän kaunis kappale. Jouluisin sitä ihminen aina muistelee menneisyyden jouluja ja jo edesmenneitä. 


10. En etsi valtaa loistoa – 3.20 


Tämän kohdalla ajattelin ensi kuulemalta, että voiko joululevyä enää suomalaisittain päättää. Vuosien saatossa olen tykästynyt tähän versioon. Voisin kuunnella tätä myös ilman lauluosuutta. Kuunneltiin tätä myös eräässä Joulupäivän illassa muutama vuosi sitten lumen keskellä Kainuussa ja ilta päättyi tämän yhteislaulantaan. 

 

Kaikista näistä nostalgiasyistä annan tietenkin täydet 5 tähteä tälle albumille. 


Levy lähtee soimaan tästä.

tiistai 9. marraskuuta 2021

This Is My Love

"And there's a place for You and Me where we could be together. I Wanna Love You Harmony. We Can Stay For Ever. This Is My Love. You Can Take It. This Is My Love."



Sanat kappaleesta, joka tehtiin Minulle/Minusta marraskuussa Armon vuonna 1998. Kappaleen tekemisen hetkellä olin itse maamme pääkaupunkiseudulla opettelemassa atk-taitoja. Jotenkin ironista kun miettii, että ilman sitä kurssia en istuisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä. 

Olin joka tapauksessa kaukana biisin tekijästä. Välimatka erotti meitä riippumatta siitä olinko pk-seudulla vai Kainuussa. 

Puhelimet ja etenkin puhelinlaskut oli jo tuohon aikaan keksitty, joten. 

Atk-taitojen opettelun lomassa illat oli tietty vapaat ja mulla mahdollisuus soitella. Muistan vieläkin kuinka paljon laskuni oli tuolta reissulta. En ollut reissulla yksin ja laskun maksoi puolestani Ihminen, jotta minun ei  tarvinnut sukulaisia sillä rasittaa. KIITOS. 


Takas musiikkiin. Rakastan musiikkia, sen kuuntelua, keikkoja ja niin edelleen, joten mikäpä sen hienompaa kuin, että Minulle oli tehty kappale. Harmmillista sen sijaan on, ettei mulla ole tuota kappaletta enää tallessa. Eikä sitä taida olla kellään lähipiirissäni. 

Minua rakastetaan niin paljon, että minulle/minusta tehdään laulu. Myöhemmin elämässä kun olin vaikeuksissa tiesin vain yhden puhelinnumeron, johon sinä hetkenä soittaa. 

Sanottakoon, että olen ollut niin syvissä vesissä, että kun mua nykyään katsoo niin sellaista voi olla vaikeaa kuvitella. Synkissä hetkissä on ollut hyvä, että olen tiennyt kelle voin soittaa ja että joku välittää. 

Se valitettavasti menee niin, että kun minulla on tuskainen olo niin unohan kaiken ympäröivän ja on vaikeaa päästä sen tuskan läpi, mutta kun se hetki menee ohi niin maailma on mallillaan. Tosin oon tuskani hetkinä saattanut suututtaa puoli valtakuntaa, eli toisin sanoen läheiseni. Kaikesta en minäkään ole selvinnyt, vaikka monesta paikasta ja asiasta olenkin. 

On olemassa henkilöitä, jotka ei näe kokonaisuutta. Minulle se kertoo vain sen, ettei he pärjää oman itsen kanssa, joka olis avain muiden, kuten esim. mun kanssa pärjäämiseen. Minä en ole ajatustenlukija. Voin sanoittaa vain omat tunteeni. 


Tämä Rakkaus. Mitä se on? Kun tehään biisi jo ennenkuin ensimmäinen kuukausi yhdessä oloa on takana. Kuitenkin eroamisen, Ystävinä olemisen, fyysisen suhteen aloittamisen ja sen pitkään jatkumisen ja aikanaan loppumisen, yhteisöön tutustuttamisen, minun sieltä lähdön, jonka jälkeen kuitenkin oltiin tekemisissä, kunnes se hiipui, niin tään kaiken ja monen muun asian, jota en voi tässä mainita, niin näiden kaikkien tapahtumien jälkeen nyt 2020-luvulla ollaan kuin näitä ja Mua ei olisi koskaan ollut. 

Viimeksi oltiin enempi tekemisissä keväällä about 15 vuotta sitten. Ja mitä minä itse olen nämä vuodet tehnytkään? 

Oon kasvanut ihmisenä, musta on tullut Aikuinen ja paljon muutakin. Glitter is a thing. Väriä elämään, hiuksiin, vaatteisiin, joissa ei kimalletta ja paljetteja voi milloinkaan olla liikaa. Oon löytänyt sen miltä haluan näyttää ja mitä haluan näyttävyydellä viestiä muille. Vaikka kait sellasten asioiden löytyminen on ihan normaalia kun ihminen kasvaa ja vanhenee. 

Olen myös aloittanut ja lopettanut ihmissuhteita. Oisin osannu olla parempi Ystävä jos oisin kyennyt jo vuosia sitten olemaan yhtä rauhallinen kuin nyt ja viihtymään kotona ja harrastamaan vähemmän yhtä tiettyä juttua. 

Minua Rakastetaan Tälläkin Hetkellä Enempi Tai Vähempi. Se vaan ei ole semmoista... Noh. Siis että tietoisuus siitä olisi hallitseva tunne minulla. Luotan läheisiini ja ne on tärkeitä. Se ei tarkoita, että oisin onnellinen. 

Välillä ajattelen, että olen onnellisin hetkinä joina saan toteuttaa itseäni. 

Tällainen ihminen on blogin kirjoittaja nimeltä A. 


Sanoin jo aiemmin, että vuosipäivinä elämä on tuskaisaa. 


Ja mitä haluaisin, että tapahtuisi? Se, että mun olemassaolo olisi normaali asia ja minulla olisi se arvo, joka minulle kuuluu. 

Sinä päivänä kun minut jätettiin niin minulle luvattiin, että ollaan aina kavereita. Muutamaa vuotta myöhemmin oltiin sitten jotain muuta.

Se on ihme homma muutens, että Jumalaan uskominen poistaa fyysisyyden kahden ihmisen välille, mutta avioliittoon on mentävä vain, jotta voisi taas saada seksiä. Fyysinen haluaminen ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa. Fyysinen tarve on niin suuri, että se vaatii papin sanomaan Amen. Rakkaus on kokonaan toinen asia. Varsinkin silloin jos sitä ei ole. 

Näin minä olen ymmärtänyt asiat siltä pohjalta miten minua on viime vuosina kohdeltu. Sillä jos nimittäin omassa elämässä ja parisuhteessa olisi kaikki hyvin niin mun olemassaolo olisi tavallista ja siitä keskusteltu aiemmin. 


Niin kauan kuin minusta tuntuu pahalta tämän asian tiimoilta niin niin kauan kirjoitan siitä aikaajoin. Sillä nimittäin: Minullakin On Oikeuksia! Oikeus Olla Olemassa ja Sanoa Mitä Ajattelen! 


Kerran olin onnellinen. Nykyään vaan pärjäilen. 


Pakko laittaa loppuun vielä eräs kappale, koska tämä lause, jonka tähän laitan ja jota klikkaamalla biisin pääsee kuulemaan. Niin tämä jäi soimaan mieleeni.

 

Huomenna On PilviPoutaa  

perjantai 5. marraskuuta 2021

ABBA: Voyage levyarvio


 

 

 

Odotus on päättynyt. Keskiyöllä sain kuullakseni tämän 40 vuotta odotetun albumin. Koin suurta yhteisöllisyyttä osallistuessani Zoomin kautta fanclubin tapahtumaan, jossa kuuntelimme levyn yhdessä ja mukana oli myös mielenkiintoisia vieraita. Tällainen yhteisöllisyys ei olisi ollut mahdollista 1970-luvulla eikä 80-luvullakaan. 

Kuulun kahteen Fanclubiin joista toinen toimii Hollannista ja toinen Saksasta käsin. Molemmat julkaisevat vuosittain lehteä, joita tulee vuoden aikana muutamia ja näistä on se ilo, että saapi julisteita, valokuvia ja mitä millonkin. 

Zoomissa viestien määrä oli valtava, enkä olisi millään pystynyt reaaliaikaisesti niitä ruudunlukijan avulla lukemaan. Lisäksi iPhonen VoiceOverin puhe häiritsi varsinaisen meetingin ohjelman seuraamista, joten keskityin kuunteleen ohjelmaa ja mykistin puheohjelman puheen. 

Omanlaisensa kakofonia muodostui kun puhelimen kautta kuulokkeista tuli toi meeting ja tietokoneen kajareista levyä Spotifystä. 

Levyn kuunneltuani tuntui, etten pysty tämän jälkeen enää milloinkaan kuuntelemaan mitään musaa ja mietin kuinka elämä tästä jatkuu. 


Kerrottakoon vielä, että levyn olen ostanut fyysisenä äänitteenä kuin myös iTunesista. Ihan itse ilman minkään valtakunnan saati tasavallan sponsorointii. Tää arvio ei siis ole maksettu mainos millään tavalla. 

Tein myös virheen kun aiemmin kirjoitin ABBAn syyskuisesta singlestä, jonka tekstin kuvituksena käytin albumin kansikuvaa, mutta korjattakoon virheeni nyt tässä. 




Abba - Voyage 


Universal Music Group Company; ℗ 2021 1221 AB, under exclusive license to Polar Music International AB

 

 

1.
"I Still Have Faith in You"
5:09

 

 


 

Tämä oli ensimmäinen uusi kappale, joka kuultiin ja tästä tuli yksi ABBA suosikeistani. Jossain kohtaa oon miettinyt kertooko tää heistä ja ajatellut, että tää vois hyvin kertoa Meistä. 

Löysin tällaisen kuvauksen tähän biisiin liittyen. 

"The track has been described as "an ode to their friendship and to the bonds that have matured and survived despite divorce and heartbreak".[3] It was also described as a power ballad,[4] a "stately and epic ballad",[5] and "an affectionate piano ballad portraying the bond the four band members share"."

Videon voi katsoa täältä. 


2

 "When You Danced with Me"
2:50


Kappale alkoi aivan äärimmäisen tutun kuuloisella soundilla, josta minulle tulee mieleen Arrival-niminen kappale, joka löytyy Saman nimiseltä levyltä vuodelta 1976. Se on instrumentaali kappale periaatteessa. Muuten kappaleesta tuli mieleeni hieman harvinaisemmat biisit nimeltä Cassandra ja Happy Hawaii



3.
"Little Things"
3:08
 

Syyskuisessa tiedotustilaisuudessa mainittiin, että levyllä saattaisi olla myös Christmas Tune. Siinä ilmeisesti tarkoitettiin tätä kappaletta. Haluaisin tietää mikä on se lapsikuoro tai keitä ovat he jotka ovat osana tätä kappaletta. Kuorolta se mielestäni kuulostaa ja mieleeni tulivat kappaleet I Have A Dream,  sekä syvästi vihaamani  Like An Angel Passing Through My Room

I Have A Dreamia vihaan, koska sitä soitetaan niin paljon ja koen sen jotenkin vieraana biisinä. En myöskään voi sietää sitä lapsikuoro osuutta. 

Angel Passing Through My Room on aina ärrrsyttänyt soittorasia soundillaan ja koska se on Fridan laulama. Agnetha on suosikkini tästä porukasta. 

 

4.
"Don't Shut Me Down"
3:56

Tästä olisin toivonut, että Frida laulaisi tämän ja Agnetha tuon levyn ekan raidan. Tää ei ole suosikkini. Lisäksi kappaleen nimi aiheutti hämmennystä. Luulin sen olevan Don't shot me down tai Don't shoot me down. 


5.
"Just a Notion"
3:31

Pidän levyn isona miinuksena sitä, että vanhoista äänityksistä on julkaistu tämä, eikä laulua nimeltä Just Like That. 

Ymmärrätte miksi pidän tästä laulusta kun luette lyriikat tästä: 

"Just Like That"

Until that day
My life had been a river
Following the same, pre-destinated course,
Suddenly detouring so unexpectedly
With uncompromising force.
My strongholds broke down all too easily;
I remember well,
How it did embarrass me;
I hung on to his every smile
Marveled at his style

Just like that...
He walked into my house
As smug as a cat
He was handsome and smart
Walked away with my heart
Just like that...
He found a temporary home in my flat
Telling innocent lies
Throwing dust in my eyes
But I led him on,
Knowing that someday soon he'd be gone
Just like that...
As though he only stopped awhile for a chat;
But my secrets he learned
Leaving no stone unturned

And once again, the river's flowing slowly,
Following its safe and uneventful course.
Now the tears have dried,
it's become a pleasant break,
I recall without remorse.
But now and then
I wonder where he is
And I will admit,
he had something that I miss.
I guess he was a rolling stone;
The only one I've known.

Just like that...
He walked into my house
As smug as a cat
He was handsome and smart
Walked away with my heart
Just like that...
He found a temporary home in my flat
Telling innocent lies
Throwing dust in my eyes
But I led him on,
Knowing that someday soon he'd be gone
Just like that...
As though he only stopped awhile for a chat;
But my secrets he learned
Leaving no stone unturned"  


Kappaleesta löytyy Youtubesta useiammankinlaisia versioita ja nämä eivät ole virallisia, joten teen nyt tässä tapauksessa poikkeuksen ja linkitän sellaisen. 

Eli jos haluaa kuulla tämän kaipaamani kappaleen niin sen löytää tästä. 

 

 


6.
"I Can Be That Woman"
4:01
Tästä tulee mieleeni Agnethan viimeisimmältä soololevyltä kappale nimeltään I Was A Flower. Olen kuunnellut tuota levyä todella vähän, vaikka se liittyykin suuresti erääseen elämäni kevääseen. Samana keväänä jolloin levy saatiin kuuluviin tassutteli vierelläni Lulu Kehrääväinen. Kissakaverini joka elää muistoissani nyt ja aina. Tuona keväänä tapahtui niiiiin paljon. 



7.
"Keep an Eye on Dan"
4:05
 

80-luku, Frida ja miksei myös Agnetha soolotuotantoineen. 

 

 

8.
"Bumblebee"
3:57
Tämä on kyllä niin tunnistettavaa ABBAA kuin olla voi. Fernandon alku, On and On ja The Name Of The Game. 

 

 

9.
"No Doubt About It"
2:56
Tässä kuuluu rock meininki ja tulee mieleeni alku aikojen Watch Out ja Hey helen biisit. Tämäkin olisi voinut aivan hyvin olla jo jollain aiemmalla levyllä. 

 

 

 

10.
"Ode to Freedom"
3:32 


Tää kuulostaa orkesterilta ja en tiedä onko tässä käytetty jotakin oikeaa orkesteria vai onko äänimaailma luotu nykyisillä tietokonesysteemeillä hyödyntäen musiikkiohjelmien äänikirjastoja. 

Jos tää ei ole oikea orkesteri niin ainakin todella todella todella aidon kuuloinen. 


Mietin, että saadaankohan tästä levystä jossain vaiheessa jonkinlainen deluxe special edition, jossa olisi vielä joitakin jo aiemmin äänitettyjä kappaleita. 


Olisin niin toivonut, että Just Like That olisi ollut tässä mukana. 


En tiedä jääkö levyn päätösraita viimeiseksi ABBA lauluksi kautta aikain. 


Annan tälle levylle nostalgiasyistä viisi tähteä. 

 

Levyhän löytyy kuunneltavaksi tästä .

maanantai 1. marraskuuta 2021

Helsingin kirjamessut 2021: Fiiliksiä & viiltävää analyysia


 

 

 

Tässä ajatuksia ja tunnelmia Helsingin kirjamessut 2021 tapahtumasta, jossa olin akreditoituneena eli medianedustajana ilmaisella lipulla. Kiitos tästä mahdollisuudesta järjestäjälle. 

Seurasin tapahtumaa streamina kotitoimistoltani. Koronan vuoksi en vieläkään liikuskele kuin pakon edessä ja totesin, etten kaikesta huolimatta nyt lähde livenä paikan päälle messuhumua ihmettelemään. 

Tämän neljän päivän intensiivisen rupeaman eli keskittymisen jälkeen sanon vain, että onneksi Kirjamessut on vain kerran syksyssä, joulu sentään joka vuosi. 

Tämä on lainattu legendaarisesta The Joulukalenterista, jossa sanotaan, että Joulu on kerran vuodessa. Isänpäivä joka syksy. Jos nyt oikein muistan tämän sanonnan. 

Mietin myös kuinka paljon olisin livenä messuilla käynnistä saanut irti. On nimittäin helpompi keskittyä haastattelun kuuntelemiseen streamin äärellä kuin satojen ihmisten keskellä. Pohdin kuinka paljon ja miten tuotteliasta tekstiä olisin saanut aikaan jos olisin seurannut tämän määrän infoa paikan päällä, koska nykyään en luultavasti välttämättä kykenisi livetilanteessa tekemään muistiinpanoja. Minun tulisi näet samaan aikaan myös seurata haastattelua ja kuunnella mitä puhelimen ruudunlukuohjelma puhelee kirjoittaessani. Toki tähän ratkaisu on puhelimeen liitettävä pistenäyttö, jonka avulla voisin näytöstä siis kyseisen kapistuksen mallista riippuen kirjoittaa pistekirjoitusnäppäimistöllä. Enkä näin ollen joutuisi kuuntelemaan puhelimen ruudunlukijaa ja voisin näin ollen referoida haastattelua itselle muistiin ja keskittyä molempiin. Eli haastattelun seuraamiseen ja muistiinpanojen tekemiseen. Pistenäytöllä puhelimen käyttö mahdollistaa sen, että puhelimen puheohjelman tai siis ruudunlkuohjelman voi hiljentää ja systeemit toimii tällä sokeiden ihmisten omalla salakielisellä kirjoituksella. Jos siis joskus olisi tilanne, että täytyis livetilanteessa tulevia blogitekstejä varten hahmotella asioita. 

Nämä on luonnollisestikin sellaisia asioita, jotka joudun itse miettimään ja mahdollistamaan käytännöt, koska kukaan muu ei sitä tee. 

Tämä tuli mieleeni kun törmäsin messujen kuvien osalta mielenkiintoiseen saavutettavuus ongelmaan. 

On aina aivan valtavan lumoavaa mennä kirjan kustantajan tai minkä tahansa instanssin nettisivuilta löytyvään mediapankkiin ja joko löytää haluamansa valokuva tai valokuvat ja/tai olla löytämättä. Mediapankkia tehdessä ei yleensä olla ajateltu, että sitä käyttää joku joka ei näe mitä kussakin kuvassa on. Tämä kertoo vain siitä kuinka järkyttävä määrä meitsillä on ns. Lasikattoja rikottavaksi kun haluan pärjätä blogimaailmassa kaikin tavoin.  


En rasita teitä enää teknisellä hölinällä vaan nyt pääsette mukanani Kirjaviin maailmoihin. 


Ohjelmaa lähetettiin kahdelta lavalta suorana ja tallenteet ovat myös katsottavissa marraskuun loppuun saakka jos on ostanut maksullisen lipun. 

Esiintymislavojahan messuilla oli 15 ja mietinkin kuinka vaikeaa olisi ollut siitä tarjonnasta tehdä valintoja mitä kaikkea katsoo jos olisin ollut livenä paikalla. 

Runsaudenpula ohjelman suhteen. En tiedä vaikuttiko ohjelman määrään se, ettei messuja viime vuonna järjestetty livenä. Niin nyt oli tällainen megalomaaninen tarjonta. 


Listaan tähän ensin Senaatintorin ohjelman päiväkohtaisesti siltä osin kun itse olen haastattelut seurannut ja sen jälkeen Töölönlahti lavan osalta samoin. 

Esittelytekstit on kopioitu suoraan messujen sivuilta ja kuvat ovat messujen mediapankista. 



Pahoittelut tekstin muotoilun ongelmista: sillä en tiedä kuinka onnistuisin ruudunlukijalla tekemään väliotsikot, jotta tätä olis helpompaa lukea. 

Tulisi muutenkin säätää blogia niin, että mobiililaitteella luku olisi helpompaa. Saan tästä aika-ajoin muistutuksen sähköpostiin, mutta kerroin aiemmassa tekstissä siitä miksen pysty asiaa korjaamaan. Näkevälle se on muutama hiiren klikkaus, ruudunlukijan käyttäjälle pahimmassa tapauksessa mahdottomuus. 

Jos kiinnostaa ja Sinulta löytyy Taitoa ja Teknistä osaamista. Niin Tervetuloa näkeväksi avuksi blogi teamiini! Yhteyden saa sähköpostilla jos Niikseen tulee. 

 

Torstai 28.10.2021. Senaatintori 






Ukkoshuilu


Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Sinisalo Johanna
Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky? Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi.


Päätin katsoa tämän haastattelun, koska tuosta kuvaustekstistä mieleeni tuli rakastamani panhuilun soundi, sekä Ylen vuosikausia lähettämän Knalli ja sateenvarjo-sarjan jakso nimeltä Ilmojenvaltiaat, jossa puututaan vallitsevaan säähän muuttamalla se säähallintalaitteen avulla halutunlaiseksi. 

Johanna Sinisalo on niitä kirjailijoita, joiden kohdalla tulee tunnelma, että hänen teoksiaan tulisi kyetä syvällisesti ymmärtämään. Minua on myös arvosteltu siitä, etten ole lukenut hänen kirjojaan juuri sinä arvosteluhetkenä. Nykyään tilanne on toinen sillä olen lukenut teoksen, jonka nimeä en saa mieleeni. Se taisi voittaa joku vuosi sitten jonkun kilpailun dekkarin hengessä. 

Olen siis sivistymätön ihminen ja täysin ala-arvoinen kun en ymmärrä ko. kirjailijan luomaa taidetta. Näin siis olen ymmärtänyt minulle sanotun tarkoitetun. 

Tässä haastattelussa puhuttiin säästä ja tietenkin kirjasta. En voi paljastaa enempää, koska en halua spoilata. 

 

Pakko kuitenkin laittaa tähän yksi upea kappale, jossa panhuilu soi kauniisti. 

 

Cusco - Montezuma 

 

 

 

Punainen planeetta

 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Tola Joonatan
Joonatan saa puhelun Pohjois-Karjalaan: isoäiti vetelee viimeisiään. Joonatan pakkaa autoon isänsä sotakypärän ja ajaa isoäidin luo Töölöön. Isoäiti luulee poikansa Mikon saapuneen. Joonatan muistuttaa Mikon kuolleen ja kysyy, mitä isoäiti muistaa pojastaan. Isoäiti ei halua muistella. Joonatan alkaa tutkia ja kirjoittaa omaa ihmeellistä elämäntarinaansa. Joonatan Tolan esikoisromaani isästä on kaunokirjallinen sähköisku suoraan aivoihin. 


Haastattelun alkaessa mietin, että eikö tässä pitänyt miestä haastatella tai miesoletettua. Tajusin kuitenkin äänessä olevan haastattelijan ja kun minulle selvisi kuka on kuka niin seurasin haastattelua suurella mielenkiinnolla. 

En ole lukenut tätä teosta, mutta tuntuu että se on jatkuvasti esillä jossain. Olen vältellyt kirjan lukemista siksi, että jatkuva esillä olo ärrrsyttää ja vaikuttaa itseeni siten, että kiinnostus hiipuu. 

Tää haastattelu oli kuitenkin innostava ja sai ajatukseni muuttumaan. 

Kirjailijan taito olla läsnä hetkessä ja puhua omasta taiteestaan ja suvusta teki vaikutuksen. 

 

 

Silta yli vuosien 


Järjestäjä
Siltala
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Brander Juhani
Romaani vallasta, rahasta, isien synneistä ja hajottavasta rakkaudesta. Sukupolviromaani seuraa pankkiiriperheen pojan silmin 1980-luvun nousukauden kultaisia vuosia ja rajua putoamista 1990-luvun lamaan.


Tämä oli haastattelu, jota minun ei alunperin pitänyt kuunnella laisinkaan. Messujen ohjelma soljui kuitenkin eteenpäin samaan aikaan kun tein hyvin arkisia askareita ja tämän haastattelun kohtaloksi koitui soida taustalla. 

En ollut kuullut tästä kirjasta aiemmin. Haastattelun seurattuani totesin tämän mahdollisesti päätyvän lukemattomien kirjojen lukemattomien listaani. 

Kiinnitin huomiota kirjailijan sanoessa, että tytöt toipuu ensirakkaudesta helpommin kuin pojat. 

Haluisin tietää missä näin sanotaan? Riippuu keltä kysyy niin vastaus saattaa olla, ettei Annukka ole toipunut omastaan viäkään, mutta sitäpä ei kysytä keltään. 

Taiteen tehtävä on herättää tunteita ja samaistuttavuutta, joten kuka sanoo sen olevan väärin jos tuon ensirakkaus toipumis kommentin vuoksi luen tämän kirjan? 



Taivaallinen vastaanotto


Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Viikilä Jukka
Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.

 

Kun törmäsin tähän kirjaan ekaa kertaa niin nimestä ajattelin sen kertovan siitä kuinka kuoleman jälkeen päädytään sinne mihkä kukanenkin mielestään päätyy ja kirjan kertovan minkälaista siellä on ikäänkuin rajatilakokemuksen kautta. 

En ole lukenut Akvarellejä Engelin kaupungista. Täällä Taivaallisella vastaanotolla ajattelin kuitenkin käväistä. 

 

 

Vihreä sali 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Kähkönen Sirpa
Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin. Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä? Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu.


Tätä kuunnellessa häpesin omaa blogi tekstiäni tästä kirjasta. Koin olevani täysi idiootti kun en voinut yhtyä haastateltavan mielipiteeseen kirjan kielestä, upeasta kuvauksesta ja niin edelleen. 

Olen kuullut sanottavan, että minusta huomaa sen että luen paljon. Herää kysymys, että mistäköhän sen huomaa kun en ymmärrä yhtä Suomen arvostetuimpaa kirjailijaa tai hänen teoksiaan. 

Kirja nimeltään Lasihelmipeli taitaa olla ns. Korkeakirjallisuutta. Kyseistä teosta en ole lukenut, joten voidaan kai aiheellisesti kysyä voinko olla lukijana ja kirjoista keskustelevana ihmisenä uskottava. 

Voin esittää vastakysymyksen: Miksi pitäisi lukea sellaista mitä ei ymmärrä ja vielä esittää pitävänsä siitä? 

Oma ajatus on, etten taida kuulua kirjallisuuden harrastajain eliittiin. 



Helsingin Sanomat: Tolkienin tulkkina – Tarina Sormusten herran suomentamisesta






Järjestäjä
SKS Kirjat
Teemat
Fantasia, Kääntäminen
Esiintyjät
Juva Kersti
Kuinka Taru sormusten herrasta kääntyi suomeksi? Maamme huomattavimpiin suomentajiin kuuluva Kersti Juva sai Tolkienin klassikon käännettäväkseen vain 23-vuotiaana aloittelijana. Muun muassa örkki-sanan keksinyt Juva jätti käännöstyöllään lähtemättömän vaikutuksen suomen kieleen.


12 vuotta sitten eräänä lokakuisena viikonloppuna, jolloin luulin olevani Ystävien seurassa koin tunteen, että minua pidetään mistään mitään ymmärtämättömänä kun en ole lukenut Taru sormustenherraa. Se kuuluu niihin teoksiin, joista itse ajattelen, että niitä tulisi jotenkin paremmin ymmärtää. 

Mulle riittää kirjallisuudessa ihan tämä real life. Fantasiamaailma ei vaan ole mun juttu. En aio kokea huonommuutta siitäkään asiasta enää yhtään. 

En tajua mikä Tolkienin kirjoissa on se juttu ja suomennettaessa nyt yleensäkin välillä varmaan keksitään sanoja. Örkki sana on tuttu, mutta ei se minuun vaikutusta tee, että se on keksitty näitä kirjoja suomennettaessa. 

Katsoin tämän haastattelun, koska en ole voinut välttyä Kersti Juvan suomentamien kirjojen lukemiselta tai kuunnelmien kuuntelemiselta. Hän on kääntänyt sitä jo mainitsemaani Knalli ja sateenvarjo-sarjaa. 

Haastattelu kannattaa katsoa, koska siinä tulee esille asioita, joita en Juvasta tiennyt. 



Näkijä






Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Mustonen Enni
Näkijä vie lukijansa niin Tuntemattoman sotilaan joukkueteltoille kuin 20th Century Foxin studiokaupungin loisteliaisiin lavasteisiin. Enni Mustosen menestyssarja jatkuu!


Tämä oli yksi suuresti odottamistani haastatteluista, vaikka Näkijä olikin minulle suuri pettymys kirjana. Olihan se hyvin kirjoitettu, mutta lukiessa tuli sellainen olo, että kirja on ollut pakko kirjoittaa, koska sarja on myynyt niin hyvin, että mitäpä sitä nyt menestysreseptiä vaihtamaan. 

Sarjan viimeinen osa ilmestyy ensi vuonna ja sen jälkeen on luvassa jotain aivan muuta. Ilmeisesti aloitetaan 1700-luvulta. Tämän enempää en tiedä. 

Haastattelua olisi voinut kuunnella pidempäänkin. Niin eläväinen tapa kirjailijalla on kertoa juttunsa. 

Olen kirjoittanut Enni Mustosesta täällä



 

 

Perjantai 29.10.2021. 


Tarja Kulho - Lomille lompsis

Järjestäjä
WSOY
Teemat
Huumori
Esiintyjät
Noronen Paula
Suursuosion saanut Tarja Kulho viettää juhannuksensa mökillä. Räkkärimarketin kassa Tarja Kulho is bäck. Tai siis ei ole, Tarja on nyt lomalla mökillä, joten tutut ja tuntemattomat, ei tarvi sitten soitella. Paitsi jos on asiaa.


Oli niin nostalgista seurata tätä. Tuli mieleen Radiomafia ja 90-luku. 

Pakko kuitenkin sanoa, etten ole tykännyt kummastakaan Tarja Kulho-kirjasta. Niitä kuunnellessa on tullut sellainen olo, että on muka hauskaa ja rahastuksen makua. 

Haastattelu oli kyllä mielenkiintoinen ja toi uutta infoa. 


Hirvikaava







Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Tuomainen Antti, Oksanen Sofi
Rikos, rakkaus ja Suomen suurin hirvi. Selviääkö kaikesta matematiikalla? Henri Koskisesta kertovan trilogian oikeudet on myyty jo 10 maahan. Hirvikaava on sarjan toinen romaani. Haastattelijana Sofi Oksanen.


Jäniskerroin & Hirvikaava kuuluu niihin teoksiin, jotka on tarkoitus lukea. Vakuutusmatemaatikko vaikuttaa niin omaperäiseltä ammattikunnalta ja tästä porukasta olikin kiinnostavaa kuulla haastattelussa enemmän. 

On se vaan mahtavaa kuinka suomalainen kirjallisuus elää ja voi hyvin. Nykyään useita kirjailijoita käännetään suomesta muille kielille ja kirjojen oikeuksia myydään useisiin maihin kuin myös TV-sarja oikeuksia kirjoista. 



Arkkitehti Wivi Lönnin ura ja elämä


Järjestäjä
Werner Söderström Osakeyhtiö
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, TIetokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Markkanen Kristiina, Virtanen Leena, Soininen Pirkko, Tuominen Taija
Olivia Mathilda "Wivi" Lönn (1872 –1966) oli Suomen ensimmäinen merkittävä naisarkkitehti ja lasikattojen murtaja. Markkasen ja Virtasen elämäkerta Wivi Lönn ja Hanna Parviainen sekä Soinisen romaani Valosta rakentuvat huoneet valottavat monipuolisesti ja lämmöllä Lönnin uraa ja kumppanuutta kauppaneuvos Hanna Parviaisen kanssa. Haastattelijana Taija Tuominen.


Valosta rakentuvat huoneet olen aloittanut kuuntelemaan useampaan kertaan ja tämä Wivi Lönn ja Hanna Parviainen meni lukulistalleni innostavan haastattelun myötä. 

Se on jotenkin käsittämätöntä ajatella, ettei niin kovin kauaa ole siitä kun naisen asema oli mikä oli. Nykyään kun saa tehä mitä haluaa.

 

 

Lauantai 30.10.2021. 

 

Samuli. Pimeydestä valoon 


Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, Musiikki, TIetokirjat
Esiintyjät
Edelmann Samuli, Lahtela Johannes
Samuli Edelmannin koskettava ja avoin tarina vie kuoleman porteilta takaisin elämään. Millainen on mies, joka on tuttu julkisuuden valokeilasta, menestyksekkäistä elokuvarooleistaan ja lukuisista hittibiiseistään? Ravisuttava teos on syntynyt kahden elämää nähneen miehen keskusteluiden pohjalta.


Olen lukenut tämän kirjan. Tosin en siksi, että erityisesti fanittaisin Edelmannia vaan siksi koska mielelläni luen elämäkertoja. 

Lukeminen kannatti sillä kirja toi vastauksen yhteen itseäni askarruttaneeseen asiaan. Teoksessa puhutaan rakkaudesta ja siitä kuinka rakastumisen tunne sekoittaa pään ja on niin kokonaisvaltainen. 

Olen itse mietttinyt olenko maailmassa ainoa, joka tuntee sen noin ja enpäs näemmä olekaan. 

Mulle rakastuminen on psykoosin kaltainen tila. Se tunne täyttää kaiken ja tulee se Crash! Boom! Bang! efekti, josta olen aiemmin kirjoittanut. 

Voimme todeta, että lukeminen kannattaa aina. Jos en olisi lukenut tätä kirjaa niin en tietäisi. 

Juha Roiha on hyvä haastattelija ja muistan kuunnelleeni aikoinaan Roihan kirja-nimistä ohjelmaa. 

En tykännyt haastattelun näytelmällisestä osuudesta, jossa Edelmann lausui Herman Hesseä. Se meni yli ymmärrykseni. 

 

Lyriikkakeskustelu: BEHM 







Esiintyjät
Behm Rita
Laulaja-lauluntekijä BEHM hurmasi koko Suomen Hei rakas -megahitillään. Debyyttialbumi Draaman kaari viehättää rikkoi ennätyksiä sekä sisälsi ajattomia rakkauslauluja. Miten monitaituri työstää kappaleitaan, ja mikä on niistä hänelle itselleen tärkein? Kirjamessujen lyriikkahaastatteluissa artistit kertovat kirjoitustyöstään. 


Tää oli mielenkiintoinen keskustelu. Puhuttiin häpeästä ja kuinka ei haluta olla vaivaksi kenellekään ja näin ollen pedataan hotellihuoneen sänky poistuttaessa. Eikä myöskään kerrota keikkamatkoilla, ettei technoa jaksaisi kuunnella, koska ei haluta olla vaivaksi. 

Tätä häpeämis tilitystä kuunnellessani minulle tuli mieleen tämä kappale, jonka suosittelen kuuntelemaan. 


Claire Richards - Shame on You

 

 

Lisäksi puhuttiin siitä mitä kirjoittaminen on antanut Behmille itselleen ja tätä osuutta kuunnellessa mietin sitä, ettei ihminen tule koskaan valmiiksi. Kaikki ollaan keskeneräisiä tavalla tai toisella, vaikka kuinka tehtäs omaa juttua.

 

 

Koiran työ 


Esiintyjät
Statovci Pajtim, Manner Ringa, Putro Samuli
Helsingin Kirjamessujen kutsuvieraat kirjailija Pajtim Statovci sekä laulaja-lauluntekijät Ringa Manner ja Samuli Putro esittävät yhteisteoksen Koiran työ. Esitys on luotu vuoden 2021 Helsingin Kirjamessuja varten ja sen mahdollistaa Suomen Messusäätiö.
 
 Esiintyjät: Pajtim Statovci, Ringa Manner, Samuli Putro

Tätä teosta en ymmärtänyt ollenkaan. Se etten tiedä miltä teos näytti visuaalisesti ei tee kokemuksestani arvottomampaa kuin niiden kokemus, jotka näki teoksen visuaalisen ilmeen. 

Kuunnellessani mietin paljonkohan tämän tekoon on käytetty työtunteja ja paljonko tekijöille maksettu näin huonosta teoksesta. 

Rakastan kissoja, nuita kehrääväisiä ja arvoituksellisia eläimiä. 

 

 

Sunnuntai 31.10.2021. 

 

Kaikki tämä valo 

 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Oranen Raija
Maalaistytön nousu pikkukaupungin näyttämöiltä maailman oopperalavoille on satumainen tarina. Anita Välkki oli kansainvälisesti tunnettu sopraano, joka valloitti maailman oopperalavat, mutta joutui vastoin tahtoaan jättämään uransa ja siirtymään opettajaksi. Raija Oranen, joka on kertonut taiten Suomen historiasta ja presidenteistä, kuvaa romaanissaan nyt ainutlaatuista taiteilijaa. 


Olen lukenut tämän kirjan ja ennen teokseen tarttumista Välkki ei nimenä sanonut minulle mitään. 

Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka vaikeaa Orasen tekstiä on lukea, mutta koska hän on käsikirjoittanut upeita TV-sarjoja niin olihan tämä haastattelu pakko katsoo.

 

 

Torstai 28.10.2021. Töölönlahti 

 

 

Kustantajan haasteet ja valtit äänikirjojen kanssa

Järjestäjä
Aula & Co
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen
Esiintyjät
Aula Niko, Turunen Ari, Tuuva Harjanne
Äänikirjojen suosio on huipussaan. Mistä se johtuu? Millainen on hyvä äänikirja? Onko äänikirjojen kustantajilla tai jakelijoilla vielä jotain valtteja hihassaan?
 
 Keskustelun ensimmäisessä osassa Niko Aula (Aula & Co), Tuuva Harjanne (Storytel).
 Keskutelun toisessa vaiheessa Nora Varjama pohtii tietokirjailija Ari Turusen kanssa, mikä kirja ei sovi äänikirjaksi ja miksi sekä siitä, millaista on lukea äänikirjoja.


Tämä keskustelu sai minut taas raivon partaalle. 

1. Mikä tahansa kirja sopii äänikirjaksi.

2. Äänikirjoja ei vieläkään nähdä lukemisen muotona vaan ikäänkuin jonain irrallisena harrasteena. 

Älylaitteet vie aikaa, mutta äänikirjaa kuunnellessa voi vaan kuunnella, ei tarvitse tuijottaa näyttöä. 

Näitä äänikirja keskusteluja oli useita ja jossain tuli ilmi se, että mennäänkö kohti tilannetta, jossa lukija siis käytän kuuntelijasta lukija-sanaa. Eli että lukija voi valita kenen äänellä haluaa kirjansa lukea. Vai että onko valmis paketti parempi, että joku on valmiiksi miettinyt kuka kirjan lukee. 

Äänikirjoja on tehty Suomessa 1950-luvulta alkaen, joten uusi keksintö ne eivät ole.

 

 

 

Ratkaisematon 1−7 


Järjestäjä
Otava
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Backman Elina, Holmavuo Heidi
Ratkaisematon on äänikirjasarja, joka käsittelee selvittämättä jääneitä kotimaisia henkirikoksia. Sarjassa nostetaan esiin jo lähes unohdettuja tapauksia ja selvitetään, mitä tutkinnan kulisseissa on tapahtunut.


Olen kuunnellut tätä sarjaa Storytelistä ja tämän haastattelun myötä tajusin, että muutama osa odottaa kuuntelua, joten korjasin tilanteen. 

Truecrime on viime vuosina lyönyt leiville ja itse mietin onko se eettisesti oikein, että vanhoja tapauksia pengotaan vuosien päästä ja tehdään niistä viihdettä. 

Oli mielenkiintoista kuulla kuinka tätä sarjaa tehdään ja kumpi tekijöistä on hyvä milläkin osa-alueella. 

Onhan tämä huippukirjoittajien huipputyötä ja itsellä sarja on mennyt kuunteluun, koska olen sen Storytelistä löytänyt kätevästi. 

 

 

Perjantai 29.10.2021. 

 

Radio Suomipop – Suomalaisuuden Soundtrack – juhlakirja 20 v. 







Järjestäjä
Into, Supla
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, Äänikirja, Musiikki
Esiintyjät
Terras Antto, Kuronen Sami
Vuonna 2001 eetterin valloittanut Radio Suomipop on ollut osana suomalaisten arkea ja juhlaa nyt jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Merkkivuotta juhlistetaan julkaisemalla Suomipopin historiikki yhtä monimuotoisena kuin kanava itse. Ylväs juhlakronikka saa rinnalleen uudenlaisella audiokonseptilla toteutetun kuunnelmallisen äänikirjan. Tämä mehukas uutuusformaatti päästää ääneen kanavan menneet ja nykyiset tähdet, joten kaikki tarinat tulevat varmasti kerrotuiksi juuri sellaisinaan kuin ne tapahtuivat.


Olen lukenut Antto Terraksen vai onko se Terrasin kirjoja aiemmin. Huumori kestää yhden tai kaksi kirjaa, mutta liika on liikaa. Stockmann Yard on hyvä kirja, jota voin suosittaa. 

Suomipop ei ole itselleni kanavana merkityksellinen. Se johtuu siitä, että mieluiten kuuntelen Yleä. Kaupallisista radioista jos jotakin on kuunneltava on valintani silloin radio Helsinki.

Suomipopin aloittamisen aikaan oma ykkös ja ainoa kanavani oli Radiomafia. 

Suomipop kanavana ei ole jättänyt itseeni jälkiä. Samat biisit päivästä ja vuodesta toiseen, tiettyjen levyfirmojen julkaisemaa musaa, sekä höyrypäistä hölinää. 

En itse jaksa kuunnella ohjelmaa, joiden tekijöillä ei ole koskaan mitään sanottavaa vaan puhutaan täysin turhanpäiväisiä juttuja. 

Jos joskus joudun pakosta kuulemaan vaikkapa nyt Suomipop tai Iskelmä tai mitä näitä muita onkaan kanavia. Niin mietin, että kuka oikeesti haluaa kuunnella näitä ihmisiä, jotka on äänessä ja että tätäkö ihmiset haluaa kuulla päivästä toiseen? 

Kirja ei ainakaan viä perjantaina ollut Storytelissä kuultavana. Luulen kuuntelevani sen ja taidan antaa yhden tähden jos sitäkään. 

 

 

Lauantai 30.10.2021. 

 

 

Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 1. Kirjat ja kirja-ala


Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Wärri Mari, Al-Ani Noora, Huhtamäki Ninja, Kunttu Noora
Mitä äänikirjabuumi merkitsee kirjalle ja kirja-alalle? Miten muutos vaikuttaa kirjaan tuotteena, ja millaisia uusia mahdollisuuksia ääniformaatti tarjoaa. Mitä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa Otavan liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani, Storytelin Pohjoismaiden sisältöstrategiajohtaja Mari Wärri ja podcast-asiantuntija Ninja Huhtamäki. Keskustelun juontaa Noora Kunttu.

 

Itseäni ärsyttää puhe siitä kuinka äänikirjat ovat olleet saatavilla vasta muutamia vuosia. Minä kun kuuntelin niitä jo 80-luvulla C-kaseteilta. 

 

 

Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 2. Kirjailijat 


Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Alasalmi Päivi, Lipasti Roope, Backman Elina, Pöyry Aleksi
Äänikirja formaattina voi tarjota kirjailijalle uusia mahdollisuuksia, uudenlaisia kirjoitusprojekteja ja tulonlähteitä. Millaista on kirjoittaa suoraan äänikirjaksi? Miten äänikirjabuumi vaikuttaa kirjailijan työhön? Paneelikeskustelussa kirjailijat Päivi Alasalmi, Elina Backman ja Roope Lipasti. Keskustelun juontaa Storytelin kustannuspäällikkö Aleksi Pöyry.


Tässä puhuttiin siitä kirjoitetaanko eri tavalla silloin kun kirjoitetaan ns. suoraan äänikirjaksi. Kirjoittaminen on silloin kuulemma kevyempää kun perinteistä kirjaa kirjoitettaessa. Mietin mitenkähän se käytännössä on kevyempää? Nimittäin tätäkin tekstiä tässä blogissa saattaa minun lisäksi lukea ruudunlukuohjelmaa käyttävä ihminen ja samalla tavalla minä tätä kirjoitan kuin mitä tahansa muutakin. En minä mieti sitä, että sopiiko tämä teksti ruudunlukijalla luettavaksi vai ei. 

Ainut mitä mietin on kuinka mielekästä näkevän on lukea tätä asettelujen ja sen suhteen kun ne väliotsikot puuttuu. 

Tässä haastattelussa tuotiin kerrankin esille se, että kun sanotaan paperisen kirjan olevan ainoa vaihtoehto, mutta entäs sitte kun ei nää lukee. 



Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 3. Äänikirjojen lukijat


Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Kamula Toni, Kudjoi Karoliina, Kunttu Noora
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Millaista äänikirjan lukijan työ on ja mitä hyvältä lukijalta vaaditaan? Haastattelussa äänikirjojen lukijat Karoliina Kudjoi ja Toni Kamula.


Hyvältä lukijalta vaaditaan ääntä, jota jaksaa kuunnella yli 60 tuntia putkeen. Tämä on oma mielipiteeni. Oli mielenkiintoista kuulla miten lukija valmistautuu lukemiseen, mitä saa ja ei saa syödä lukupäivänä ja omena auttaa aina. 




Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 4. Kirjojen ystävät


Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät

Yli 85 % Storytelin käyttäjistä kertoo kuluttavansa kirjallisuutta määrällisesti enemmän aloitettuaan äänikirjapalvelun käytön. Äänikirjat tuovat kirjallisuuden tilanteisiin, jossa ne eivät aikaisemmin voineet olla läsnä ja niiden ihmisten luo, jotka eivät aikaisemmin lukeneet. Tilastotietoa äänikirjojen kuuntelusta sekä äänikirjojen ystävien kertomuksia siitä, miten äänikirjat ovat vaikuttaneet heidän arkeensa.


Tätä kuunnellessa mietin miksei haastateltavaksi oikeasti otettu ihmisiä, joilla on vuosikymmenten kokemus äänikirjoista? Minkä vuoksi vammaisia ihmisiä ei oikeasti haastatella ikinä missään? Paitsi jos he tekevät jotain suurta. 

Pride kuukausi on joka vuosi mut milloin vammaiset alkaa mekastamaan omasta olemassaolostaan samanlaisella voluumilla?



Sydänjää









Järjestäjä

Teemat
Englanninkielinen ohjelma, Äänikirja, Kansainvälinen kirjailija, Romaani
Esiintyjät
Läckberg Camilla, Kunttu Noora
Mitä ihmiselle tapahtuu eristyksessä? Minkä arvoista elämä on ilman yhteyttä toisiin ihmisiin? Onko mahdollista rakastua, vaikka rakkaus uhkaisi henkeä? Dekkarikuningatar Camilla Läckbergin ja näyttelijä Alexander Karimin Storytel Original -äänikirja Sydänjää on pakahduttava rakkaustarina pandemian keskeltä. Tarina nähdään myös elokuvana Elisa Viihde Viaplaylla. Haastattelussa Camilla Läckberg.


Onneksi tämä oli englanniksi eikä ruotsiksi. 

Olen lukenut Sydänjään ja se oli mielestäni yksi turhimmista kirjoista koskaan. 

Haastattelun katsoin koska oli mahdollisuus. 

 

 

Sunnuntai 31.10.2021. 

 

Talo maailman reunalla 



Järjestäjä
WSOY
Teemat
Yhteiskunta
Esiintyjät
Rämö Satu
Talo maailman reunalla on hurja ja hykerryttävä kertomus Islannin syrjäisimpään kolkkaan muuttaneen perheen ei niin tavallisesta arjesta yhden arktisen vuodenkierron aikana.


Haastattelun alkaessa mietin jaksanko kuunnella näin neljäntenä päivänä enää ainuttakaan ja että mitä lisää haastattelu voisi antaa. Olen lukenut kirjan ja onneksi kuuntelin tämän haastiksen sillä kuin vastauksena ajatuksiini tässä tuli ilmi asioita, joita kirjassa ei ollut. 

Suosittelen kirjaa kaikille. Islanti on niin omanlaisensa jääpalanen. 



Paratiisi vai helvetti







Järjestäjä
Otava
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Jyrinki Samuel
Häpeä ja syyllisyys omasta miehuudesta ja seksuaalisuudesta näkyvät Samuel Jyringin elämän kaikilla osa-alueilla. Hän yrittää olla oikeanlainen mies ja hyvä uskovainen. Salaisuus, jota hänen vaimonsakaan ei tiedä, ajaa hänet lopulliseen romahdukseen. Peloista huolimatta todellinen minuus on paljastettava.

        

Suosittelen katsomaan haastattelun sekä lukemaan kirjan. 

Tekemäni arvion kirjasta voi lukea tästä

Tuo teksti on blogin neljänneksi luetuin kautta aikain.

 

Kiitos järjestäjille lipuista, oikeudesta käyttää kuvia, kuvaajille kuvista, esiintyjille, sekä tekniikan väelle. 

 

Ensi vuonna näemme ehkä livenä ja toivottavasti silloin edes osa tapahtumasta streamataan. 

Oli ilo olla. <3

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

      Johanna Sinisalo - Ukkoshuilu    Otava 2021    Äänikirja ISBN  9789511391524       Ukkoshuilu Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhal...