sunnuntai 4. toukokuuta 2025

Keikalla: Yona@Tavara-asema

 


 

 

 

Pääsiäisestä oli jo ehkä toivuttu tavalla tai toisella. Tosin väsymys jatkui yhä kun oli palaveria palaverin perään. Semmosina päivinä en muista ees mun nimee. Tai siis silleen kuvailen niitä päiviä. Riittää että muistaa olla oikeassa palaverissa oikeaan aikaan. Keskittyminen siihen mitä ympärillä tapahtuu onkin sitten oma juttunsa. 

 

25.4.2025. Yona esiintyi Tavara-asemalla. 

 

Sain olla taas todistamassa hienoa keikkaa. Se on vaan niin ihanaa se artistin läsnäolon voima ja tulee olo, että hän haluaa nimenomaan tässä hetkessä olla meille ja meiän kanssa! 

Mun mielestä yhä Eden -levyn biisit toimii paremmin livenä kuin levyltä. Oon kuunnellut tuota levyä yhä tosi vähän. Livenä nuo biisit jotenkin täydentyy. 

 

 

 


 

 

 

Tavara-asema ei mielestäni vaan ole paras mahdollinen keikkapaikka. Äänentoisto on mitä on ja lisäksi jos jostain syystä joutuisin tulemaan keikalle yksin niin noin avoimessa tilassa on vaikeaa hahmottaa asioita. 

lauantai 3. toukokuuta 2025

Keikalla: Aino & Hajonneet@Tavara-asema

 


 

 

 

Lauantaina 19.4. oli mun onnenpäivä! Olin oottanut tätä jo monta kuukautta ja etenkin kun tammikuussa Aino & Hajonneet keikka Telakalla jäi väliin sairaustapauksen vuoksi niin oikein ootin tätä lankalauantaita. Jännää muuten että käytän nuita pääsiäisviikon päivien nimiä, vaikka en kuulu kirkkoon. 

Kerroin jo eilen, ettei elämä aina mee niinku suunnittelee. 

Olin monistakin syistä mennyt nukkumaan vasta siinä puoli kuuden aikaan aamulla. Vaikka sainkin nukuttua useamman tunnin niin olin aika väsyny mihkään keikalle lähtee. Lähin, Tietenkin! 

Edellisenä iltana oli joku aivan muu syy miksei täysipainoisesta keikkaan keskittymisestä tullut mitään - niin tää ilta meni aika lailla väsymyksen tiliin. Sitä kun aamuyöhön asti nauttii muutamasta ja vähän enemmästäkin lasillisesta kuplivaa juomaa niin se saattaa tällä iällä jo jossain tuntuu sit seuraavana päivänä, tai siis tässä tapauksessa samana. 

 

 


 

 

 

Keikka oli täynnä energiaa, esiintymisen, laulamisen ja soittamisen riemua. Vaikka ite näytinkin kuolleelta. 

Keikoilla pääsen kyllä vaikka minkälaisiin tiloihin kun ajattelin taas, että kaikki valinnat mun elämässä on tuonut mut just siihen hetkeen - eturiviin nojailemaan sitä aitaa tai kaidetta tai mikä sen nimi onkaan vasten, ja katsoo ja kuuntelee just tätä keikkaa. Voin myös kertoo, että vesi on hirveen hyvää juomaa välillä. Ihan koko keikkapäivän ajan.... 

 

 


 

 

 

 

 


 

 

Seuraavaks Aino & Hajonneet  voi nähä livenä Työväen Musiikkitapahtumassa , 

Sorin Aukion Kesäkeikat ,

ja 

Lost in Music . 

 

On toki muitakin, mutta listasin ne mitkä on mua lähinnä.

 

 

Huomenna jatkuu keikkakertomukset Tavara-asemalta. 

perjantai 2. toukokuuta 2025

Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

 


 

 

 

 

Pitkäperjantaina eli 18.4.2025. olin Tampereen G LiveLabissa Litku Klemetin keikalla. Taas vaihteeks. 

Olin oottanut ja suunnitellut tätä keikkaa ja ostanut lipun jo kauan sitten. Ajattelin, että siinähän hyvin menis Päästiäinen. Kun oli yks eri keikka vielä heti seuraavana päivänä. Ei se elämä aina mee niinku suunnittelee! 

 

Tää keikkahan oli upea. Saatiin kuulla biisejä Litkun koko uran ajalta. G LiveLabin äänentoisto on aina huippuluokkaa. 

Litkun puhetta biisien välissä on kiva kuunnella. Kun tapa puhua kuulostaa niin tutulta. 

Biiseistä kuultiin tietenkin Juna Kainuuseen ja uusi biisi nimeltä Lippissukupolven joutsenlaulu  . 

Tässä tuo uusi biisi tai siis osa siitä keikkaversiona. 

 


 

 

 

 

Tässä Juna Kainuuseen, tietenkin. 

 

 


 

 

 

 

Tässä ehkä itseni mielestä harvemmin kuultu biisi nimeltä Urkuri. 

 


 

 

Seuraava keikka jolla hänet tulen näkemään onkin sitten varmaankin Festivaalilla . Ellei tässä nyt jotain yllättävää tapahdu, että olis joku keikka jo aiemmin. Siis onhan keikkoja, mutta oma aika rajallinen. 

 

 

**

 

Ja sit jotain aivan muuta. Tosin se liittyy keikkoihin oleellisesti! 

 

Keikoilla on yleensä käytössä Turvallisemman tilan periaatteet

 

Olen aina ajatellut sen olevan vain sanahelinää ja ettei nämä periaatteet todellisuudessa auta ketään eikä mitään. Nimittäin ei ne ennakkoluulot poistu vaikka ois mitkä periaatteet tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Jos mä naisena ja vammaisena menisin kertomaan jostakin tilanteesta, joka aiheuttaa turvattomuutta niin tämän seurauksena tilaisuudesta poistettaisiin minut, eikä häiritsevää osapuolta. Minä en kohdista katsetta, koska en voi ja sehän se saattaa antaa vaikutelman, että olen joidenkin laittomien aineiden vaikutuksen alaisena. Vammaisen kokemukset ja näkemykset kun yleensä mitätöidään ja niitä vähätellään. 


Ei minulle tällä keikalla tapahtunut sinäänsä yhtään mitään, tai siis tapahtui, mutta vain mun pään sisällä ja mun tunteissa. En pystynyt keskittymään täysipainoisesti keikkaan, kun piti koettaa selviytyy. Pärjäsin hyvin, olosuhteet huomioiden. 


Siellä Turvallisemman tilan periaatteissa lukee: 


"• Älä tee oletuksia ulkonäköön tai toimintaan perustuen. Älä tee oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kansallisuudesta, etnisyydestä, uskonnosta, arvoista, sosioekonomisesta taustasta, terveydestä tai toimintakyvystä". 


Olin tehnyt etukäteen pöytävarauksen. Ehkä turvallisemman tilan periaatteet ei koske varauksien käsittelyä. Vaan jos on mainittu joku syy varaukselle niin mahdollisesti joku toinen mahdollisesti saman syyn varaukselleen kertova laitetaan istumaan samaan pöytään. Eli käytännössä tehdään olettamuksia. Mielestäni näin ei voi toimia! Tämä kertoo vain ja ainoastaan rakenteellisesta ongelmasta ja ihmisten asenteista. 


Eipä toteutuneet ne paljon mainostetut periaatteet tällä keikalla ainakaan minun kohdalla! Ihminen on muutakin kuin pöytävarauksensa syyt ja kaikki eivät tunne toisiaan. 



En ole antanut ravintolalle palautetta tästä, vaikka tarkoitus on ollut. Ajattelin seuraavaa pöytävarausta tehdessä mainita tästä. Tai sitte en jatkossa ees varaile pöytää niin pystyy itse määrittelemään mihin menee istuu, jotta on varmasti ja varmemmin turvallinen olo. 

Tapahtumassa koetin pelastaa sen mitä oli pelastettavissa; otin lasin täyteen, ettei jää ainakaan siitä kiinni! Kotiuduttua jatkoin samalla linjalla ja menin nukkuun vasta aamulla.




Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tai siis postauksia. 

Huomenna jatkuu mun keikkatekstit.

tiistai 29. huhtikuuta 2025

Viisi vuotta myöhemmin

 


 

 

Kupliva maailmani on pyörinyt  nyt viiden vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös kirjojen arvostelukappaleista kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on ja onko ne sopivat somekäyttöön kuvasuhteiden suhteen. 



Toiminimi on ollut olemassa kohta vuoden. Ensimmäinen asiakas on ollut - ja lisää kaivataan! 


Esteetön ja saavutettava verkkosisältö on sinunkin etusi. 

Voit lukea lisää täältä . Otahan yhteyttä !

 

 


 

 

 


 

 

 

Viime viikolla olin Kalervo Kummolan järjestämällä lounaalla, joka oli tarkoitettu vuonna 2024 yrityksen Tampereelle perustaneille. Kuvat on sieltä. 


torstai 24. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Auringonsäteisiin kadonnut

 


 

 

 

Mariel Pietarinen - Auringonsäteisiin kadonnut

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2017
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2017
ISBN: 978-952-7202-23-4
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
Sivumäärä 

 

117 

 

 

Suositun, tuhansia seuraajia Instagram-fanisivuilleen (@kavionjalkiasydamessa) keränneen Kavionjälkiä sydämessä -kirjasarjan 5. osa.Iloinen kavioiden kapse raikaa Lomasaarella ensimmäistä kertaa 65 vuoden jälkeen. Hevosleiri pyörähtää käyntiin, ja ilma on täynnä kesän ja hevosten huumaa. Jokin kuitenkin hiertää Lindan ja Joonatanin välejä, ja tuntematon pikkutyttö alkaa yhtäkkiä pyöriä kuin takiainen Lindan ympärillä. Linda piiloutuu Marianin salaiseen huoneeseen ja tarttuu pitkästä aikaa tämän vanhaan päiväkirjaan. Kellastuneet sivut tempaisevat Lindan mukaansa, ja pian niskaan hiipii tuttu, kihelmöivä tunne…Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015. 



Nautinnollinen lukukokemus! Menneisyyden ja kavion kopsuttelun kuulee kirjan sivuilta ja päiväkirjan vanha paperi kahisee. 


Jännää on ja aikamatkaillaan vuosikymmenten taakse ja sieltä tähänkin hetkeen. 


En oo koskaan ratsastusleirillä ollut, vaikka oonkin ratsastanut vuosia. Tai siis mun kohdalla kyse oli ratsastusterapiasta. Se on hyvää ja hyödyllistä! Nykyhetkessä luultavasti yhä käytän siinä saatua oppia kehon hallinnasta. Esim. Jos jostain syystä kaadun niin osaan tehä sen niin, ettei koko kroppa hajoa. 


Eksyin sivupoluille, mutta kirjoissahan voi eksyä monenlaisille sivupoluille, ja monille sivuille ja maastossa ratsastettaessa polkuja riittää. 


Näistä kirjoista sais hyvän TV-sarjan. Toki se voi olla, että sokeana ihmisenä en oo oikea henkilö siitä mitään sanomaan.

 

Tuntuu, että postauksissa vaan toistan itseäni ja en löydä sanoja enää mihinkään. Yleensä en kirjoita näin usein, mutta koska blogin synttärit. 

 

Kirjalle tähtiä 5/5.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Sielujen sininen silta

 


 

 

 

Mariel Pietarinen - Sielujen sininen silta 

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2016
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2016
ISBN: 978-952-6606-92-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

110 



Kavionjälkiä sydämessä, osa 4.
Tuntuu, kuin unelmat olisivat alkaneet käydä toteen. Lomasaaren vanha, aavemainen kartano on yhtäkkiä täynnä väkeä. Romahtanutta tallirakennusta korjataan, ja ajan raatelemat seinät saavat uuden, raikkaan maalipinnan. Kunnostustyöt edistyvät loistavasti, kunnes vanha Marcus alkaa höpistä kummallisia, ja joku hiipii sotkemassa paikkoja.
Mikä on sielujen sininen silta? Yrittääkö joku tuhota koko remontin? Tapahtumat saavat pian järkyttävän käänteen. Minne Linda on kadonnut?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Saarella ollaan taas. Menneisyys on läsnä tässäkin. 

Sielujen sininen silta herättää mielenkiinnon ja saa selityksensä ja löytyy. 

 

Lumoavaa kerrontaa. 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

tiistai 22. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Menneisyyden kosketus

 


 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Menneisyyden kosketus 

 

Teksti © Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-89-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

116

 

Kavionjälkiä sydämessä, osa 3.
Kimmeltävät kinokset peittävät tallinpihan ja talviset maisemat houkuttelevat maastoilemaan. Perinteinen katrilliratsastus ja kynttilärata ovat lähestymässä. Huoli Isla-tamman kipeästä jalasta painaa kuitenkin yhä Loimarannan tallin väkeä. Myös pieneen Josefina-varsaan tuntuu liittyvän jotakin ihmeellistä. Miksi Linda yhtäkkiä tajuaa seisovansa lomasaaren vanhan kartanon mailla?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ihanaa! Kun näissä vaihtuu vuodenajat. Nyt on talvi ja joulun aika. 


Lindan unet, tai näyt johdattaa taas menneeseen ja uusi tuttavuus onkin näiden kautta vanha tuttu, joka liittyy ensimmäisen osan arvoitukseen. 

Seuraava osa on onneksi tuossa käden tai siis tekniikan ulottuvilla. 


Kirjalle tähtiä 5/5.

Keikalla: Yona@Tavara-asema

        Pääsiäisestä oli jo ehkä toivuttu tavalla tai toisella. Tosin väsymys jatkui yhä kun oli palaveria palaverin perään. Semmosina päivi...